Siirry sisältöön

Ich seh ich seh — itävaltalaista kotikauhua

26.2.2019

kansiSeverin Fialan ja Veronika Franzin ohjaama Ich seh ich seh (2014) on harvinaisempaa herkkua — itävaltalainen kauhuelokuva. Kansainvälisessä levityksessä se tunnetaan nimellä Goodnight Mommy. Kyseessä on harvinaisen onnistunut taidekauhutuotanto Michael Haneken kotimaasta. Suomessa Ich seh ich seh on nähty ainoastaan erikois­näytöksissä.

Seuraavassa arviossa paljastetaan elo­kuvan juonen­käänteitä, joten ei kannata lukea edemmäksi, jos ei halua pilata katsomis­kokemusta. Ich seh ich seh kuuluu niihin elokuviin, jotka tenhoavat sitä paremmin, mitä vähemmän niistä etukäteen tietää.

Kymmenvuotiaat kaksospojat Lukas ja Elias asuvat syrjäisessä omakotitalossa luonnon keskellä. Heidän äitinsä on käynyt kauneusleikkauksessa ja palaa kotiin toipumaan kasvot siteissä. Äidin ja poikien välit vaikuttavat kireiltä, ja äiti tuntuu jostakin syystä suuttuneen Lukakselle niin ettei halua tälle puhuakaan.

kuvakuva

Äiti määrää kotiin uusia ankaria sääntöjä ja poikien elämä muuttuu ankeaksi. Vähitellen he alkavat epäillä, ettei sairaalasta palannut nainen olekaan heidän äitinsä.

Melko tarkkaan 58 minuutin kohdalla (tässä julkaisussa kuvanopeutena 25 fps) tajusin, mikä on tämän elokuvan clou. Kyse ei olekaan siitä, että äiti olisi vaihdettu, vaan siitä, että toinen pojista — Lukas — on kuollut. Elias kuvittelee veljensä yhä elävän, mutta jos tapahtumia seuraa tarkkaan, niin Lukas onkin pelkkä kuviteltu hahmo, Eliaksen hallusinaatio, joka osallistuu vuoro­vaikutukseen ainoastaan Eliaksen kautta. Oikeastaan tämän olisi saattanut arvata jo kohtauksesta, jossa pojat näkevät saman painajais­unen.

kuvakuva

Vastaavanlaista juonikuviota on hyödynnetty vaikkapa sellaisissa elokuvissa kuin Kuudes aisti ja Fight Club: jotkut henkilöhahmot ovatkin päähenkilön kuvitelmaa tai vainajia, mutta katsoja viekoitellaan pitämään heitä ”tavan­omaisena” hahmona, joka osallistuu tapahtumiin tasa­veroisesti. Elokuva melkeinpä edellyttää kahta katsomis­kertaa: kun tietää juonen, voi toisella kerralla nähdä, kuinka ensimmäisellä katsomis­kerralla meni lankaan.

Katsoja saa päätellä, että aiemmin on tapahtunut jokin onnettomuus, jossa Lukas kuoli, ja että Elias syyttää tapahtumasta itseään. Eliakselle on kehittynyt jonkinlainen paranoidinen skitsofrenia, ja hän kuvittelee Lukaksen elävän edelleen, leikkii tämän kanssa ja kuuntelee tämän katkeria ajatuksia ja neuvoja. Asetelma muistuttaa elokuvaa Nell (1994), jossa päähenkilö kuvittelee kuolleen kaksossisarensa yhä elävän.

kuvakuva

Lukaksen manipuloimana Elias ei suostu uskomaan, että äiti olisi palannut sairaalasta, vaan pitää tulijaa muukalaisena ja alkaa yhä väkivaltaisemmin tivata naiselta, missä heidän äitinsä oikein on. Äidin kohtalo on karu: hänet sidotaan sänkyyn, häntä kidutetaan, lopulta hänet liimataan lattiaan ja poltetaan talon mukana.

Juoni havainnollistaa niin kutsuttua Capgrasin oireyhtymää: potilas luulee, että häntä ympäröivät ihmiset on korvattu huijareilla tai vaikkapa roboteilla tai ulkoavaruuden olioilla (tunnettuna esimerkkinä John Carpenterin elokuva They Live eli Pahan kehä).

Jää avoimeksi, kuoleeko Eliaskin tulipalossa, mutta loppuratkaisu viittaa siihen, että koko perhe on koossa eli kaikki ovat yhtä lailla kuolleita.

Ich seh ich seh on kuvattu ja toteutettu täydellisesti, ja katkeran­suloinen loppu­ratkaisu noudattaa taide­kauhun konventioita niin kuin kuuluukin. Ohjaajien oma nimitys elokuvansa lajityypille on ”psyko­terrori­kamari­näytelmä”.

kuvakuva

Elokuvan vahvuutena on myös onnistunut näyttelijäntyö: Elias ja Lukas Schwarzissa, jotka esittävät päähenkilöitä, on erikoislaatuista herkkyyttä ja välitöntä läsnäoloa, joka tuo mieleen Eddie Redmaynen, ja heidän vuorovaikutuksensa on aitoa; he ovat yhtä aikaa kauniita, hauraita ja julmia. Susanne Wuest on erinomainen äitinä, jota katsojakin alkaa ensin epäillä kalseaksi huijariksi mutta joka itse asiassa suree kuollutta poikaansa.

Elokuvan itävaltalaisessa blu-ray-julkaisussa on tekstitys saksaksi ja englanniksi. Kyseessä on yksikerroslevy, mutta kuvanlaatu on yllättävänkin hyvä — tosin videoformaatti on 1080i50, joten Amerikassa levyä ei voi katsoa tavallisilla laitteilla, vaikka se onkin alueeton. Lisä­materiaalia on mukana jonkin verran, mutta sitä ei ole tekstitetty lainkaan:

  • roolitustesti (1:45)
  • 4 poistettua kohtausta (7:45)
  • taustadokumentti (8:52)
  • ohjaajien haastattelu (12:46)
  • teatteritraileri (2:05)

 

Ich seh ich seh
Ohjaus Severin Fiala & Veronika Franz
© 2014 Ulrich Seidl Film Produktion
Kuvasuhde 2,35 : 1 (MPEG-4)
Ääni: saksa DTS-HD Master Audio 5.1, saksa (kuvailutulkkaus) DTS-HD Master Audio 2.0 stereo
Tekstitys: englanti, saksa kuulorajoitteisille
Kesto: 95:49 (1080i50)
Blu-ray Hoanzl H-1340 (2015)
Itävalta (blu-rayn aluekoodi ABC)
EAN 9006472028581

 

Teknistä tietoa blu-ray-levystä:

Disc Title: ICH_SEH_ICH_SEH
Disc Size: 23 181 960 999 bytes
Protection: AACS
AACS MKB version: 47
BD-Java: No
Playlist: 00002.MPLS
Size: 17 646 649 344 bytes
Length: 1:35:49.000
Total Bitrate: 24,56 Mbps
Video: MPEG-4 AVC Video / 20004 kbps / 1080i / 25 fps / 16:9 / High Profile 4.1
Audio: German / DTS-HD Master Audio / 5.1 / 48 kHz / 1954 kbps / 16-bit (DTS Core: 5.1 / 48 kHz / 1509 kbps / 16-bit)
Audio: German / DTS-HD Master Audio / 2.0 / 48 kHz / 1093 kbps / 16-bit (DTS Core: 2.0 / 48 kHz / 768 kbps / 16-bit)
Subtitle: German / 17,969 kbps
Subtitle: English / 8,331 kbps

bittivirta

 

ENGLISH ABSTRACT: The Austrian horror and mystery movie Goodnight Mommy (Ich seh ich seh) from 2014 is a very compelling story of 10-year-old twin brothers, Lukas and Elias, who live alone with their mother. When she returns from a hospital after a cosmetic operation, she seems to have changed, and the boys begin to suspect that the woman isn’t their mother but an imposter. More and more intensely they inquire her where their mother is. This movie is a moody and very successful mystery, carried by the two young protagonists who are very natural in front of the camera.

From → Elokuva

Jätä kommentti

Jätä kommentti