Skip to content

Modus — homoseksuaalit kaupallisuuden palveluksessa

kansiRuotsalaista rikossarjaa Modus (2015–) on tehty jo kaksi kautta ja ensimmäinen on esitetty Suomenkin televisiossa ja julkaistu blu-raylla. Sarja perustuu norjalaisen Anne Holtin kirjoihin, ja päärooleissa nähdään Melinda Kinnaman ja Henrik Norlén.

Rikostutkintaa Keski-Ruotsissa

Aluksi sarja vaikutti kiinnostavalta lisältä Nordic Noirin valikoimaan. Ensimmäinen tuotantokausi kertoo sarjamurhaajasta, joka riehuu Tukholman ja Upsalan alueella. Ihmisiä murhataan kuristamalla ja puukottamalla. Katsoja saa heti alussa tietää, kuka rikosten takana on.

Sarjan keskushenkilö on rikospsykologi Inger Johanne Vik (Melinda Kinnaman), joka joutuu tahtomattaan mukaan tapahtumiin, sillä hänen autistinen tyttärensä Stina (Esmeralda Struwe) sattuu todistamaan hotellissa ensimmäistä murhaa. Vik oli aiemmin työskennellyt Ruotsin rikospoliisin palveluksessa sekä FBI:ssä mutta on nyttemmin siirtynyt poliisityöstä Tukholman yliopiston professoriksi.

kuvakuva

Moniongelmainen tuote

Todettakoon heti aluksi, että sarja alkaa tympäistä sitä enemmän, mitä pitemmälle tarina etenee. Kokonaisuus kärsii monenlaisista ongelmista.

1. Päähenkilö-poliisit ovat korostuneen ongelmaisia. Vik’illä on autistinen tytär, ja hän on eronnut riitaisasti aviomiehestään Isakista (Simon J. Berger). Vielä huonommalla tolalla ovat Ingvar Nymanin (Henrik Norlén) asiat: hänen pieni lapsensa on kuollut ja hänenkin avioliittonsa on päättynyt eroon. Näin traagisia hahmoja on poliisisarjoissa ja -elokuvissa nähty kyllästymiseen asti. Päälle päätteeksi Vik’in ja Nymanin välille kehittyy suhde. Yhtä traaginen tausta on tietenkin myös murhaajalla.

2. Tapahtumien esitys kärsii kriittisissä kohdissa kömpelyydestä, joka jäytää uskottavuutta. Esimerkiksi 1. jaksossa autistinen tyttö osuu noin vain todistamaan murhaajan toimia, mutta sen jälkeen ruumis saa lojua päiväkausia kellarissa eikä kukaan huomaa mitään. Myöhemmin FBI muka hyökkää Yhdysvalloissa kirkkoon ja pastori ammutaan suorassa verkkolähetyksessä.

3. Tarinasta puuttuu varsinainen jännitys, koska poliisit selvittävät tapahtumia liian helposti. Ensin katsoja näkee jonkin rikoksen ja seuraavaksi näkee, kuinka poliisit keksivät, mitä tapahtui. Modus muistuttaa kerrontarakenteeltaan kaanonia: ensin rikollisen toiminta, sitten poliisit muodostavat heti korrektin käsityksen. On helppoa nähdä, että sarjan tekijät eivät ole poliiseja (toisin kuin vaikkapa Matti Yrjänä Joensuu), sillä sarjan poliisityö ei ole lainkaan uskottavaa. Lisäksi Vik menettelee tutkinnassa epäammattimaisen henkilökohtaisesti, koska hänen tyttärensä on uhattuna, ja vaarantaa sen.

kuvakuva

Malliesimerkki kaanonmaisesta tarinankuljetuksesta on se, kun ensin piispan aviomies Erik Lindgren (Krister Henriksson) heittää piispan tietokoneen avantoon ja sitten Ingvar Nyman muka arvaa heti, että tietokone on varmastikin heitetty kaikista mahdollisista Keski-Ruotsin paikoista juuri tuohon avantoon. Monissa kohdin poliisit päättelevät yli-inhimillisen nokkelasti toimia, jotka katsoja oli juuri nähnyt rikollisen tekevän. Herää kysymys, kuinka noin yli-inhimilliset nerot ja selvänäkijät ovat ylimalkaan voineet jämähtää pienipalkkaiseen virkaansa ja ennen kaikkea sotkea avioliittonsa niin onnettomasti.

4. Sarjan roolitus ei ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Pääsyynä on Melinda Kinnamanin — Joelin sisarpuolen — vaillinainen karisma. Myös murhaaja Richard Forresterin (Marek Oravec) hahmo jää etäiseksi ja ohueksi.

5. Sarjan koko perusidea on väkinäinen ja epäuskottava. Tapahtumien edetessä nimittäin selviää, että kaiken takana on yhdysvaltalainen uskonnollinen äärijärjestö ”5+1”, joka valitsee kohteekseen jonkun homoseksuaalin ja ensin murhaa viisi läheistä ihmistä tämän ympäriltä ja lopuksi homoseksuaalin itsensä. Toisin kuin vaikkapa elokuvassa Wallander: Ennen routaa, Amerikka-kytkös on erittäin teennäinen. Yhdysvaltalaiset kiihkouskovaiset muka haluavat iskeä Skandinaviaan, paheiden tyyssijaan, vaikka tuollaiset kiihkoilijat tuskin edes tietävät, missä Skandinavia on. Tässä tapauksessa kohdehenkilö Marcus Ståhl (Magnus Roosmann) on itse pannut kaiken alulle, koska hän muka on tilannut Yhdysvalloista velipuolensa palkkamurhan.

kuvakuva

6. Samoin kuin Sillan kolmannella kaudella myös Moduksen ensimmäisellä kaudella murhataan nimenomaan homoseksuaaleja. Tässä piilee yksi sarja pahimmista ongelmista. Homoseksuaalisten henkilöiden kuvaus on tässä sarjassa varsin kömpelöä, epäuskottavaa ja vaivaannuttavaa. Homoseksuaalien parisuhteet ovat ikään kuin ihanteellisia heteroseksuaalisia avioliittoja, joissa puolisot vain sattuvat olemaan samaa sukupuolta. Jotakin, mitä on nähty vain kaukaa ja ymmärtämättä, yritetään tässä sarjassa kuvata piinallisen läheltä. On ikään kuin edetty elokuvan Kaasua, komisario Palmu! asenteellisuudesta aivan vastakkaiseen äärimmäisyyteen: homoseksuaaleja kuvataan imelästi.

Musiikin johtoaihekäytäntö on yksioikoinen. Aina kun sarjassa viitataan murhattuun piispaan, musiikkiraidalla (Jacob Groth) kuullaan pimputtava teema, joka muistuttaa Lisbeth Salanderin teemaa Millennium-sarjasta. Ja aina kun murhaaja hyökkää, hän kuuntelee kuulokkeistaan Mozartin Requiemiä.

kuvakuva

Laskee kuin lehmän häntä

Moduksen ensimmäinen kausi vain huononee loppuaan kohti. Lisa Siwe (jaksot 1–4) vaikuttaa ohjaajana paremmalta kuin Mani Maserrat (5–8). Eräänlainen pohja­noteeraus kohdataan jo viidennen jakson lopussa, kun tapahtumia alkaa tutkia poliisi, joka tuo homovihansa vaivaannuttavan korostetusti esiin. Kohtauksessa näkyy, kuinka näyttelijäparka joutuu latelemaan käsikirjoittajien sepustamia vuorosanoja, ja katsoja tuntee myötähäpeää.

Kokonaisuutena Moduksen ensimmäinen kausi on jotensakin hapuileva ja neuvoton tekele. Kyseessä on kaupallisen yrityksen tekele, joka pyrkii jäljittelemään Nordic Noirin mestariteoksia mutta epäonnistuu. Sarjan puitteet ovat liian pienet (8 × 43 min) ja tekijät liian lahjattomia. Henkilöiden toiminta ja vaikuttimet ovat epäuskottavia ja kliseemäisiä, ja homoseksuaaleja käytetään halpahintaisina houkuttimina. Kun henkilö on täyttänyt tehtävänsä sarjassa, hän vain katoaa. Yksikään sarjan homoseksuaaleista ei ole uskottava eikä kiinnostava homoseksuaalina.

Svensk Filmindustri on julkaissut kahden blu-rayn paketin, joka sisältää ensimmäisen tuotantokauden kahdeksan jaksoa mutta ei mitään lisämateriaalia. DVD-julkaisu on samansisältöinen.

 

Modus: Season 1
Ohjaus Lisa Siwe & Mani Maserrati
© 2015 Misofilm
Suomi (blu-rayn aluekoodi B)
Kuvasuhde 1,78 : 1 (1080i50)
Ääni: ruotsi DTS-HD Master Audio 5.1
Tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska
2 blu-ray-levyä
Svensk Filmindustri 2017
UPC 7333018008830

 

ENGLISH ABSTRACT: Having now watched the first series of Modus, a Swedish TV crime series that started in 2015, I have mostly negative things to say about it. The whole show is clumsy and unbelievable, Melinda Kinnaman is missing an appropriate charisma, the police investigators resolve mysteries as if they were clairvoyants, and the homosexual characters are mainly abused as attractions, not realistic persons. The whole idea of an American extremist sect member coming to Sweden to murder homosexuals on a basis of his religious belief and his personal trauma is rather far-fetched.

Vakoilua Lontoossa

kansiTom Rob Smithin kirjoittama ja Jakob Verbruggenin ohjaama viisiosainen TV-sarja London Spy (2015) on ehdottomasti viime vuosien kiinnostavimpia romanttisia vakoilu­trillereitä. Sarja on jännittävä ja mukaansa­tempaava, ja siinä nähdään useita vaikuttavia rooli­suorituksia, keskeisimpinä Ben Whishaw ja Charlotte Rampling. Myös sivu­rooleissa esiintyy tunnettuja britti­näyttelijöitä, kuten Jim Broadbent, James Fox, Mark Gatiss ja Adrian Lester.

Innoittajana salaperäinen kuoleman­tapaus

London Spyn taustalla on todellinen rikos, epäselväksi jäänyt kuoleman­tapaus. Brittiläisen GCHQ:n (Government Communications Head­quarters) työntekijä matemaatikko Gareth Williams (1978–2010) löydettiin kuolleena turvatalon asunnon kylpyammeesta suuren matkakassin sisältä. Kassin vetoketju oli suljettu ulkopuolelta, ja ruumis oli ollut kassissa noin viikon. Tapausta on pidetty murhana, mutta mitään todisteita ei ole löydetty eikä tiedetä, kuinka Williamsin ruumis joutui kassiin. Oletettavasti asunnosta oli siivottu kaikki jäljet, ennen kuin poliisi edes löysi ruumiin. Julkisuuteen levisi väitteitä, että Williamsia olisi kiinnostanut sitominen ja ristiinpukeutuminen.

Ennen kuolemaansa Williams oli tutkinut kansainvälistä rahanpesua, jota harjoitti muiden muassa Venäjän mafia. Toisaalta on väitetty, että Williams olisi tiennyt, kuka GCHQ:n työntekijä vakoili Venäjän laskuun, ja Venäjän ulkomaantiedustelu SVR oli joutunut hiljentämään hänet. Ilmeisesti hän astui liian isoille varpaille.

Seuraava selostus paljastaa juonen yksityiskohtia.

Viisi täyteläistä jaksoa

London Spyn viisi jaksoa ovat kukin lähes tunnin mittaisia:

  • Lullaby (59:53)
  • Strangers (58:11)
  • Blue (55:13)
  • I Know (56:16)
  • If This Is a Lie (59:12)

Tiettävästi sarjaa ei ole vielä esitetty Suomessa, ja se on julkaistu DVD:llä ainoastaan Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

Päähenkilöt, toistensa vastakohdat

Sarjan päähenkilöt tulevat aivan erilaisista maailmoista: Danny (Ben Whishaw) on varastotyöläinen, jonka elämä pyörii ”bilettämisen” ja seksin ympärillä, Alastair alias Alex (Edward Holcroft) noudattaa terveitä elämäntapoja ja paljastuu salaisen palvelun huippulahjakkaaksi matemaatikoksi, siis vakoojaksi. Danny on aktiivinen ja ulos­päin­suuntautunut, Alex hillitty, jopa estynyt, yksityisyyttä arvostava. Eräänä aamuna nuoret miehet kohtaavat sattumalta kadulla, ja Danny etsii hänet uudestaan käsiinsä.

kuvakuva

Eroista huolimatta miehet rakastuvat ja alkavat viettää yhteistä elämää. Sivu­huomautuksesta selviää, että he ovat itse asiassa ehtineet seurustella kahdeksan kuukautta, ennen kuin Alex katoaa. (Näin pitkän ajan kulua ei sarjassa ole täysin luontevasti onnistuttu esittämään, vaan tuntuu kuin romanssi olisi ehtinyt kestää vain muutaman päivän.)

Eräänä päivänä Alex siis katoaa eikä Danny saa häneen mitään yhteyttä. Sitten hän saa erikoisella tavalla Alexin asunnon avaimet haltuunsa, menee asuntoon ja päätyy lopulta ullakolle. Sieltä löytyy erikoinen sadomasokistinen ”harrastustila” — ja arkusta löytyy Alexin mätänevä ruumis.

Danny aavistaa heti, että tapauksessa on jotakin hämärää, sillä kaikki S/M-aiheisto tulee täytenä yllätyksenä. Kuten myöhemmin selviää, murhaajat olivat lavastaneet kaiken, mutta henkirikosta tutkivat poliisit ottavat lavastuksen täydestä, samoin kuin sanomalehdet, jotka herkuttelevat ”seksimurhan” kuohuttavilla mutta tekaistuilla yksityiskohdilla. (Kuten tiedetään, Isossa-Britanniassa keltaisen lehdistön moraali ja yksityiselämän suoja ovat varsin alkeellisella tasolla.) Danny koettaa puhdistaa Alexin muistoa mutta epäonnistuu surkeasti, ja hänenkin maineensa vedetään lokaan.

Poliisi alkaa epäillä Dannya murhaajaksi, sillä hänen taustaltaan löytyy seksi­hurjasteluja ja huumeidenkäyttöä.

Kiinnostavia sivuhenkilöitä

Keskeiseksi sivuhenkilöksi nousee tapahtumien edetessä Scottie (Jim Broadbent), joka oli itse aikoinaan ollut vakooja mutta menettänyt työnsä paljastuttuaan homoseksuaaliksi. Hän on jo pitkän aikaa toiminut Dannyn tukena ja alkaa lopulta tutkia Alexin kuolemaa Dannyn kanssa, vaikka salaisuuksien penkominen käy yhä vaarallisemmaksi.

Toinen vahva sivuhenkilö on Alexin äiti Frances (Charlotte Rampling). Hänen ja Alexin suhde paljastuu erityisen ongelmalliseksi. Alex ei ollut hänen biologinen lapsensa, vaan oikea äiti työskentelee Francesin kartanossa keittäjättärenä. Frances on hyvin päättäväisesti jalostanut Alexin matemaattisia lahjoja.

kuvakuva

Valheenpaljastin vei hengen

Danny pelastaa Alexin jäämistöstä omituisen esineen: pienen lukitun sylinterin, joka avaamiseen tarvitaan numerokoodi. Kun Danny keksii oikean numeron, sisältä paljastuu USB-muisti, joka sisältää Alexin keksinnön — tappavan salaisuuden. Alexin professori Marcus Shaw (Adrian Lester) selvittää, mistä on kysymys.

Alex oli kehittänyt matemaattisiin malleihin perustuvan valheenpaljastusohjelmiston, joka on äärimmäisen tehokas — käytännössä se tekisi valehtelemisesta lopun. Tiedustelujärjestöt (MI6, CIA, Mossad ynnä muut) olivat yksimielisiä siitä, että niin vaarallinen keksintö on hävitettävä, sillä sehän tekisi käytännössä vakoilustakin mahdotonta. Alexia vaadittiin luopumaan ohjelmistosta, mutta vaikka hän äitinsä Francesin vannottaessa lupasi kadota Amerikkaan, valheenpaljastusohjelma osoitti hänen valehtelevan. Niinpä hänen annetaan kuolla arkkuun, oman keksintönsä tuomitsemana.

Dannyn hallussa on ohjelmiston viimeinen kappale, mutta vaikka hän koettaa levittää sitä, kaikki yritykset epäonnistuvat. Murhaajat seuraavat kaikkea näkymättömissä ja ennakoivat kaikki hänen ja Scottien liikkeet ja yrittävät tappaa heidät ja viedä heidän uskottavuutensa: Scottien masennuslääkkeet vaihdetaan, jotta hän joisi itsensä hengiltä, ja Dannyyn tartutetaan HI-virus; lopulta Scottie murhataan, mutta kuolema lavastetaan itsemurhaksi; Dannyn vieraantuneiden vanhempien avulla tyhjennetään USB-muisti. Kun Danny selittää tilannetta muille, hänen tarinansa vaikuttaa täysin sekopäiseltä ja uskomattomalta, koska vakoilujärjestöt ovat jo ennalta käsikirjoittaneet tilanteen sellaiseksi. Edward Snowdenin paljastusten perusteella mitkään juonet eivät kuitenkaan vaikuta mahdottomilta.

kuvakuva

Vaikka Danny on kouluja käymätön nuori mies, on hänelläkin vahvuutensa: hän osaa lukea ihmisiä ja nähdä heidän lävitseen. Hän ei osaa käyttää ”naisellista intuitiotaan” järjestelmällisesti, mutta Alexin kuolemaa tutkiessaan hän alkaa erottaa yhä tarkemmin painajaismaisen hämähäkinverkon, johon hän on Scottien kanssa joutunut ja joka uhkaa kaikkien osallisten henkeä.

Scottien kuoleman jälkeen viimeisenä oljenkortena Dannylla on Frances, jolta hän saa kuulla, kuinka Alex kuoli. Hiukan epäuskottavassa loppuratkaisussa Frances lähtee Dannyn kanssa selvittämään Alexin murhaa, sillä tapausta tutkinut rikosetsivä osoitti jonkinasteista kriittistä epäilyä. Viimeisen jakson viimeiset kuvat muistuttavatkin Silta-sarjan kolmannen kauden lopetusta, jossa Saga ja Henrik lähtevät selvittämään Henrikin vaimon katoamista.

Kokonaisarvio

Vaikka London Spy on vakoilutarina, se on niin kaukana James Bondin ja 24:n maailmasta kuin voi olla. Lajityypiltään sarja edustaakin psykologista trilleriä eikä agenttiseikkailua, ja pääpaino on tunnelmassa ja henkilökuvissa, ei toiminnassa. Loppuratkaisu vaikuttaa hiukan epäonnistuneelta, ikään kuin käsikirjoitusta ei olisi saatu kehiteltyä loppuun saakka.

kuvakuva

Silti London Spy on kiehtovaa katsottavaa nimenomaan Ben Whishaw’n rooli­suorituksen ansiosta, ja häntä katselee mielellään myös vähäpukeisena. Hän esiintyy ja replikoi uskottavasti alemman sosiaaliluokan edustajana; kuten tiedetään, Isossa-Britanniassa sosiaalimurteet ovat hienovarainen erottumistekijä. Whishaw’n vasta­painona on Broadbentin ja Ramplingin ylä­luokkainen, hienostunut kielen­käyttö.

Köykäinen videojulkaisu

Valitettavasti London Spy -sarjaa ei ole julkaistu teräväpiirtona. Brittiläisessä DVD-julkaisussa (Universal Studios) on kaksi levyä, ja kuvanlaatu on melko keskin­kertainen. Upea kuvaus (Laurie Rose) ei pääse oikeuksiinsa standardi­piirtona. Ääni­raitakin on vain 2.0-kanavainen Dolby Digital. Lisä­materiaalia on vain pienois­dokumentti ”London Spy Revealed” (7:11). Toden­näköisesti yhdys­valtalainen julkaisu on saman­tasoinen.

 

London Spy (2015)
Ohjaus Jakob Verbruggen
© Universal Studios 2016
Iso-Britannia (DVD-levyjen aluekoodi 2+4)
Kuvasuhde: 1,78 : 1 (anamorfinen PAL)
Ääni: englanti Dolby Digital 2.0 stereo
Tekstitys: englanti kuulorajoitteisille
2 DVD:tä
UPC 5053083069575

 

ENGLISH ABSTRACT: The British TV series London Spy from 2015 is definitely one of the most interesting espionage stories of this decade so far. Ben Whishaw and Edward Holcroft play two gay men who fall in love — and then one of them dis­appears. In stead of action, London Spy provides a tightening atmosphere of paranoia and interesting characters, portrayed by Whishaw, Jim Broadbent, and Charlotte Rampling. Unfortunately not available in High Definition, only on a visually mediocre DVD set which is reviewed here.

Rakkautta Ohiossa

kansiSasha Kingin ja Brian O’Donnellin ohjaama Akron (2015) on vaatimattomista puitteistaan huolimatta kohtalaisen kiinnostava draama. Elokuva kertoo kahdesta perheestä, joiden tiet risteävät kaksi kertaa Akronin pikkukaupungissa Ohiossa.

Ensimmäinen kohtaaminen on traaginen: perheenäiti ajaa kauppamatkalla 8-vuotiaan pikkupojan kuoliaaksi.

Kymmenisen vuotta myöhemmin perheet kohtaavat jälleen odottamattomalla tavalla. Perheiden pojat Benny (Matthew Frias) ja Christopher (Edmund Donovan) ihastuvat toisiinsa yliopistossa, ja heistä tulee rakastavaisia. Meksikolaistaustaisen Bennyn perhe suhtautuu kannustavasti poikaansa, eikä tätä ole suinkaan ajettu pois kotoa homoseksuaalisuuden takia. Myönteistä tässä elokuvassa onkin se, ettei homoseksuaalisuus vaikuta olevan kenellekään ongelma eikä kenenkään tarvitse suorittaa erityistä ”ulostuloa”.

kuvakuva

Poikien läheisyyttä kuvataan hienovaraisesti, eikä paljasta pintaa juuri näytetä. Silti kohtaukset ovat luontevia, kuin Skam-sarjan kolmannella kaudella. Matthew Frias on kaiken kaikkiaan söpö tapaus.

Poikien suhteeseen ilmaantuu kuitenkin jännitteitä, kun Christopher tajuaa, että hänen äitinsä oli aikoinaan aiheuttanut Bennyn isoveljen kuoleman. Benny ei tapahtumaa muista. Pojat ovat lähdössä Floridaan tapaamaan Christopherin äitiä, eikä matkaa voi enää perua.

Christopher toivoo, että äiti vaikenisi tapahtuneesta, mutta tämä ei voi olla kertomatta Bennylle onnettomuudesta. Sen jälkeen Bennyn on erittäin vaikea rakastaa Christopheria, varsinkin kun tämä koetti salata tapahtuneen.

kuvakuva

Pojat palaavat Ohioon, ja myös Bennyn äiti saa tietää, kenen poika Christopher on. Äiti ei halua antaa Christopherin äidille anteeksi eikä myöskään nähdä Christopheria.

Christopher kuitenkin rakastaa Bennyä ja lopulta voittaa hänet uudestaan omakseen. Bennyn äiti ymmärtää, että hänen on hyväksyttävä tilanne.

Päähenkilöt olisivat voineet olla yhtä hyvin myös eri sukupuolta, jolloin Akron olisi ollut lähtökohdiltaan eräänlainen Romeo ja Julia -tarina. Silti poikarakkaus tuo tarinaan kiinnostavaa lisäväriä ja vahvistaa sen optimistista perussävyä. Erityistä psykologista syvällisyyttä elokuvassa ei ole tavoiteltu, vaan tarina kerrotaan suoraviivaisesti mutta sujuvasti, ja se kiinnostaa loppuun saakka.

kuvakuva

Brittiläisessä DVD:ssä ei ole mitään muuta lisämateriaalia kuin trailereita. Saksalaisessa julkaisussa (Pro-Fun Media) olisi haastatteluita sekä 5.1-kanavainen ääni.

 

Akron (2015)
Ohjaus Sasha King ja Brian O’Donnell
© 2017 TLA Releasing
Iso-Britannia (DVD-levyn aluekoodi R2)
Ääni: englanti Dolby Digital 2.0 stereo
Tekstitys: englanti kuulorajoitteisille
Kesto: 84:24 (25 fps)
Kuvasuhde: 2,35 : 1 (anamorfinen PAL)
EAN 5060103798179

 

ENGLISH ABSTRACT: The gay-themed drama Akron (2015) by Sasha King and Brian O’Donnell tells about two families whose paths cross twice, first in a tragic accident and then in love. Two young college students from Ohio, Benny and Christopher, meet and fall in love. However, they have to face the fact that many years earlier Christopher’s mother had caused the death of Benny’s older brother in a car accident. This small movie has to be admired for its optimistic tone — homosexuality is not an issue to anybody, and love can lead to forgiving.

King Cobra eli himottavat pojat

kansiJustin Kellyn ohjaama homoeroottinen rikosdraama ja musta komedia King Cobra (2016) kertoo viime vuosi­kymmenellä tapahtuneesta henki­rikoksesta. Tapahtumat sijoittuvat yhdys­valtalaiseen porno­teollisuuteen, ja pohjana on Andrew E. Stonerin ja Peter A. Conwayn kirja Cobra Killer: Gay Porn, Murder, and the Manhunt to Bring the Killers to Justice (2012).

Kuvankaunis 17-vuotias homoseksuaalinen nuorimies Brent Corrigan (Garrett Clayton) haaveilee pornotähden urasta, teeskentelee täysi-ikäistä, ja tuottaja Stephen alias King Cobra (Christian Slater) palkkaa hänet esiintyjäksi — pilkkahintaan, sillä Brentin poika­videoista tulee tavattoman suosittuja. Stephen haluaa ja saa Brentin myös sänkyynsä, mutta kaunis poika ei ole siitä täysin mielissään.

Stephen tahkoaa Brentin avulla isot voitot, mutta poika jää nuolemaan näppejään. Katkerana hän lähtee takaisin äitinsä Janetten (Alicia Silverstone) luo, vaikka oli sopimuksessaan velvoittautunut tekemään tietyn määrän pornoelokuvia. Koska hänestä on tullut varsin suosittu, hän toivoo löytävänsä toisen tuottajan. Stephen oli kuitenkin rekisteröinyt taiteilijanimen Brent Corrigan tavaramerkiksi, eikä nuorukainen siksi voi tehdä elokuvia muiden kuin hänen kanssaan.

kuvakuva

Eräs Stephenin kilpailijoista kuitenkin haluaa palkata Brentin. ”Tuottaja” Joe (James Franco) ja hänen poikaystävänsä Harlow (Keegan Allen) ovat vaikeassa rahapulassa. He tekevät eroottisia videoita nimimerkillä Viper Boys, ja Joe parittaa poikaystäväänsä.

Toisaalta he eivät ylimalkaan vaikuta aivan täysijärkisiltä. Joe saa karmeita raivo­kohtauksia, ja Harlow’lla on psyykkisiä ongelmia, koska isäpuoli oli raiskannut häntä lapsena. Kaunis ja suosittu Brent on ikään kuin viimeinen oljenkorsi, jonka avulla he voisivat tahkota miljoonia ja päästä rahahuolistaan.

Stephen ei suostu luovuttamaan Brentiä Viper Boysin videoon, ja niinpä Joe usuttaa Harlow’n tappamaan Stephenin ja polttamaan talon. Murha järkyttää kaikkia, ja Brentiä epäillään tekijäksi tai yllyttäjäksi. Hänen on tehtävä yhteistyötä poliisin kanssa, ja mikrofoni mukanaan hän menee Joen ja Harlow’n luo ja toivoo, että saisi miekkoset puhumaan sivu suunsa.

kuvakuva

King Cobra on omalla tavallaan hauska tragikomedia, ja siinä nähdään oivallisia näyttelijäsuorituksia. James Franco ei ole arastellut seksuaalisesti haastavia rooleja eikä risaisia hahmoja. Tässä elokuvassa hän tekee jälleen vaikuttavan (ja pelottavan) roolin. Yhtä lailla Garrett Clayton on suloinen ja viekoitteleva homopoika.

Jotenkin liikuttavan amerikkaista on se, kuinka menestystä osoitetaan hienoilla autoilla ja kalliilla rannekellolla. Elokuva olisi voinut kritisoida henkilöidensä pinnallisuutta suoremminkin; tekijät eivät ehkä ole ymmärtäneet kuvausta lainkaan kriittiseksi.

Elokuvan heikkoutena on kuitenkin kömpelö rakenne. Aluksi seurataan Brentin ja Stephenin touhuiluja, sitten siirrytään yhtäkkiä Viper Boysin seuraan, ja kestää kauan, ennen kuin selviää, miten nämä kaksi maailmaa oikein liittyvät toisiinsa. Elokuvassa nähdään vähäpukeisia nuoria miehiä ja hellyyttä mutta ei peniksiä eikä myöskään väkivallan seurauksia. Stephenin esikuvaahan puukotettiin kaulaan niin monta kertaa, että hänen päänsä lähti melkein irti.

kuvakuva

Kokonaisuutena King Cobrassa on hiukan TV-elokuvan tuntua, ja useimmissa maissa se on päätynyt suoraan videolevitykseen. Tehtävänsä elokuva kuitenkin täyttää: kertoo perustiedot tuottaja Bryan Kocis’in (1962–2007) kohtalosta, viihdyttää ja kiinnostaa (ja kammottaa) kestonsa ajan.

IFC:n amerikkalaisessa blu-rayssa on lisämateriaalina ainoastaan ohjaajan kommentti­raita, poistettuja ottoja (7:42) sekä elokuvan traileri ja muita mainoksia. Pakkauksessa on mukana myös DVD-versio. Kuvanlaatu ei ole hämärissä kohtauksissa aivan luonnollisen tuntuinen, vaan näkyy, että elokuva on kuvattu video­kalustolla.

 

King Cobra
Directed by Justin Kelly (2016)
© 2016 IFC in Theaters
Yhdysvallat (blu-rayn aluekoodi A)
Ääni: Englanti DTS-HD Master Audio 5.1
Tekstitys: englanti kuulorajoitteisille, espanja
Kuvasuhde: 1.85 : 1 (MPEG-4 1080p24)
Kesto: 92:11
EAN 826663173321

 

ENGLISH ABSTRACT: King Cobra (2016) by Justin Kelly is an entertaining and slutty crime story about gay porn industry, lust, and murder. The main character Brent Corrigan is played by the cute and convincing Garrett Clayton, and his producer Stephen by Christian Slater. The courageous James Franco is cast as the competing producer Joe. All three main actors portray gay men in a believable and natural way. Although the manuscript is a bit clumsy, the basic facts of the true-life crime behind the movie are told in an engaging way.

kuvakuva

Tom of Finland — the movie reviewed

✪✪✪✪✪✪✫✫✫✫

kuva

Having now seen Dome Karukoski’s new movie about the iconic gay artist, Tom of Finland, I can share my thoughts about it.

In general, Tom of Finland is a very sympathetic biography, and Pekka Strang does a good job in the main role. The story proceeds from World War II in Finland to the 1980s in Los Angeles. As it is customary in nowadays biographical movies, the storyline isn’t linear but there are flashbacks and jumps from one era to another. In this respect, I think Clint Eastwood’s J. Edgar is one of the most perfect examples of masterful non-linear editing and it does excel Tom of Finland. In the latter film, one doesn’t always know right away which time period Tom is in.

kuva

Certain details made me feel critical about the movie. First of all, the story of how Tom met his mate Nipa (Lauri Tilkanen) differs essentially from how it actually happened, as explained, e.g., recently in Helsingin Sanomat monthly supplement (read article in Finnish). Another dramaturgical change is how Tom encountered certain oppression (police raids etc.) against practicing homosexuals. He is rather used as a token of the general vicissitudes that gay men were subjected to, but it remains unclear if he himself experienced that all or in that particular form. Also the artistic antagonism between Tom and his sister, Kaija (Jessica Grabowsky), feels unfounded. In some scenes, old Tom’s leather jacket seems not to sit properly on him.

kuva

In some respects Tom of Finland is therefore a reversed counterpart to another Finnish movie, Avskedet (1982). It proposes to tell a general story about a bisexual woman, but in reality it uses (is based upon) the life on Vivica Bandler, who loved Tove Jansson, among others. Tom of Finland, on the other hand, proposes to tell a specific story of a certain homosexual man, but in reality uses aspects from Tom’s life to tell a general story about homosexual men in 1940s to 1980s.

One weak point is the dialogue — in the Finnish portion, it doesn’t always sound natural and spot-on. Also English and German are spoken in this movie.

kuva

Usually in Finland movies are subtitled in both Finnish and Swedish, but, possibly for the first time in history, showings in some Helsinki cinemas present this Finnish movie with subtitles in English. Apparently Helsinki has now become an international metropole. (I saw the movie in the traditional way, with Finnish and Swedish subtitles.)

As in many Karukoski’s other films, there is a feel of keeping it safe which leads to certain blandness. In Finland, the movie is rated “12” and there aren’t any explicit sex scenes and even Tom’s drawings are shown cautiously. In my opinion, the movie could have been a bit longer and sharper — it’s not epic yet.

kuva

However, despite my reservations I can still recommend the movie. It is aimed at the general audience, it recounts some episodes in the history of gay liberation and the overall atmosphere of the movie is that of empowerment. Sets, locations and crowd scenes look great, even if the movie doesn’t strike one as especially imaginative. — If you want to see a really impressive movie about Tom of Finland, try Ilppo Pohjola’s documentary Daddy and the Muscle Academy (1991). The DVD releases include Tom’s unedited interview rushes, almost 100 minutes of them. It would be enticing to see that documentary and a mouthful of bonus materials released on Blu-ray with a better transfer. Criterion, do you read us…?

One curious detail: some scenes included in the theatrical trailer are not present in the movie proper. One of them is Tom’s acknowledging of his war-time affair with a fighter pilot to his sister, another Tom’s quitting his job at the advertising agency. As it is customary with this director, we will probably have a selection of deleted scenes on the Blu-ray, with director’s commentary.

kuva

I would give this movie 6 stars out of 10.

Tom of Finland has already precipitated Dome Karukoski’s career upwards: he is negotiating with Keanu Reeves about filming The Starling in the United States. Karukoski is now in the same position as Renny Harlin was in 1986.

kuva

Note: All the screenshots come from the theatrical trailer and they do not represent the image quality of the digital cinema pack.