Skip to content

Words of mercy and murder

posterMake Mine Criterion! presented recently the Finnish comedy Euthanizer (Armo­murhaaja) which was screened at a film festival in Saskatoon, North America. Here some additional comments from a local point of view.

This film was released in Finland theatrically a couple of weeks ago (Nov. 24) and I had an opportunity to see it. Euthanizer is a black comedy about an outcast car mechanic who puts out pets as a side-job.

In the main role we have Matti Onnismaa — who might be characterized as Finland’s Ciarán Hinds —, an actor known previously from remarkable supporting roles. Euthanizer is his first main role in a theatrical feature, written specifically for him. (A link to his interview in Finnish.)

The screenwriter/director Teemu Nikki became famous with, among others, short films and the TV series #Lovemilla a couple of years ago, an absurd comedy show about a teenage cafeteria employee and her friends in 3–5-minute episodes, followed by a full-length movie, Lovemilla, in 2015.

The film’s original title, Armomurhaaja, means literally ‘a murderer of mercy’ or, more accurately, ‘a mercy-murderer’. In English language I suppose one can speak of a “merciful killing”, but the combination of “mercy” and specifically “first-degree murder” may sound odd, an oxymoron. This is however how the Finnish language sees things.

There is currently a debate of legalizing euthanasia in Finland. Although medical euthanasia basically means an assisted suicide, the idea of murder is haunting in the background and affecting the discussions. Finns mostly use the Greek loan word euthanasia, but several dictionaries translate it as ‘armomurha’, that is, basically as a murder. (Etymologically, the words murder and murha may have a common Germanic root, *murþa, but this is not sure.)

Similarly the Finnish word for suicide, itsemurha, includes specifically “murder,” and it is a translated loan from the Swedish självmord and the German Selbstmord, that is, “self-murder”. In earlier times, suicides and attempts to killing oneself were considered crimes or at least shameful acts.

So, what’s the point? — Sometimes it is language that makes things look ugly.

How does it look? Tom of Finland on Blu-ray

kansiThe Scandinavian Blu-ray edition of the motion picture Tom of Finland was released in Finland some three months ago. I’m now a proud owner of the disc and can assess the contents.

First the bad news: the disc is locked to Region B, and there are no English subtitles for the main feature. In North America, you still have to wait for an English-friendly release for your region.

However, the Blu-ray, distributed by Midget Entertainment of Denmark, shows good image quality, and there are some bonus materials. Unusually for a Scandinavian production, the Blu-ray is dual-layered (BD-50), and the 116-minute film has a file size of 37 GB. The MPEG-4 video bit-rate is a steady 36000 kbps and the image quality is good; there is a nice film-like feel to it.

There is no audio commentary, neither for the main feature nor for the four deleted scenes.

The back-cover boasts with “31 minutes of bonus materials” but they aren’t especially substantial. Four deleted scenes and a featurette “Discussions at Tom’s House” remain the most interesting — the rest is four different trailers, a TV promo spot, and 57 seconds clip from the Helsinki gala première at Tennispalatsi.

The bonus materials are partially in English, partially in Finnish, and there are burnt-in English subtitles everywhere for the Finnish sections, but no Scandinavian subtitles.

The for deleted scenes do not contain anything remarkable. “Meeting Alijoki” (2:00) shows how Touko is caught by Captain Alijoki drawing naughty pictures during the war. “Sisterly Love” (1:17) stresses the strenuous relation between Touko and his sister Kaija. “Gang of Three” (1:20) shows how Kaija seems to accept Nipa as a member of family. The longest of these, “Tom’s Friend at the Ad Agency” (2:26), shows, as I surmised, how Touko left the advertising agency — and the reason was the crude treatment of a homosexual co-worker, a conflict not necessarily realized here in the best possible way.

The featurette “Discussions at Tom’s House” (10:28) is filmed at the Tom of Finland Foundation in Los Angeles, and several interviewees (S. R. Sharp, Mark Alton Brown, Peter Karjalainen, Stuart Sandford, and Mark Hayward) discuss aspects of Tom’s life and work. The “TV Special” (2:59) lets the director Dome Karukoski and screenwriter Aleksi Bardy speak for the film.

Here are a few screenshots from the movie. Click on the images to view them in full HD resolution.

Technical details about the main feature:

Disc Title: Tom of Finland
Disc Size: 44 679 979 577 bytes
Protection: AACS
AACS MKB version: 63
BD-Java: Yes
Playlist: 00013.MPLS
Size: 36 996 652 416 bytes
Length: 1:56:01.454
Total Bitrate: 42,52 Mbps
Video: MPEG-4 AVC Video / 36011 kbps / 1080p / 23,976 fps / 16:9 / High Profile 4.1
Audio: Finnish / Dolby Digital Audio / 5.1 / 48 kHz / 640 kbps
Audio: Finnish / DTS-HD Master Audio / 5.1 / 48 kHz / 3694 kbps / 24-bit (DTS Core: 5.1 / 48 kHz / 1509 kbps / 24-bit)
Subtitle: Finnish / 4,157 kbps
Subtitle: Swedish / 13,299 kbps
Subtitle: Danish / 13,912 kbps

Screenshot from the deleted scenes:

Screenshot from the “Discussions” featurette:

For local Scandinavian audiences, this Blu-ray release of Tom of Finland is more than a tolerable addition to the home video library.

 

Tom of Finland
Directed by Dome Karukoski
© 2017 Helsinki Filmi
Scandinavia (Blu-ray region B)
Aspect ratio: 2.35 : 1 (1080p24)
Audio: Finnish/English DTS-HD Master Audio 5.1, Finnish/English Dolby Digital 5.1
Subtitles: Danish, Finnish (HoH), Swedish
Runtime: 116:01
Blu-ray Midget Film BRF0426
EAN 5705535059008

 

Modus — homoseksuaalit kaupallisuuden palveluksessa

kansiRuotsalaista rikossarjaa Modus (2015–) on tehty jo kaksi kautta ja ensimmäinen on esitetty Suomenkin televisiossa ja julkaistu blu-raylla. Sarja perustuu norjalaisen Anne Holtin kirjoihin, ja päärooleissa nähdään Melinda Kinnaman ja Henrik Norlén.

Rikostutkintaa Keski-Ruotsissa

Aluksi sarja vaikutti kiinnostavalta lisältä Nordic Noirin valikoimaan. Ensimmäinen tuotantokausi kertoo sarjamurhaajasta, joka riehuu Tukholman ja Upsalan alueella. Ihmisiä murhataan kuristamalla ja puukottamalla. Katsoja saa heti alussa tietää, kuka rikosten takana on.

Sarjan keskushenkilö on rikospsykologi Inger Johanne Vik (Melinda Kinnaman), joka joutuu tahtomattaan mukaan tapahtumiin, sillä hänen autistinen tyttärensä Stina (Esmeralda Struwe) sattuu todistamaan hotellissa ensimmäistä murhaa. Vik oli aiemmin työskennellyt Ruotsin rikospoliisin palveluksessa sekä FBI:ssä mutta on nyttemmin siirtynyt poliisityöstä Tukholman yliopiston professoriksi.

kuvakuva

Moniongelmainen tuote

Todettakoon heti aluksi, että sarja alkaa tympäistä sitä enemmän, mitä pitemmälle tarina etenee. Kokonaisuus kärsii monenlaisista ongelmista.

1. Päähenkilö-poliisit ovat korostuneen ongelmaisia. Vik’illä on autistinen tytär, ja hän on eronnut riitaisasti aviomiehestään Isakista (Simon J. Berger). Vielä huonommalla tolalla ovat Ingvar Nymanin (Henrik Norlén) asiat: hänen pieni lapsensa on kuollut ja hänenkin avioliittonsa on päättynyt eroon. Näin traagisia hahmoja on poliisisarjoissa ja -elokuvissa nähty kyllästymiseen asti. Päälle päätteeksi Vik’in ja Nymanin välille kehittyy suhde. Yhtä traaginen tausta on tietenkin myös murhaajalla.

2. Tapahtumien esitys kärsii kriittisissä kohdissa kömpelyydestä, joka jäytää uskottavuutta. Esimerkiksi 1. jaksossa autistinen tyttö osuu noin vain todistamaan murhaajan toimia, mutta sen jälkeen ruumis saa lojua päiväkausia kellarissa eikä kukaan huomaa mitään. Myöhemmin FBI muka hyökkää Yhdysvalloissa kirkkoon ja pastori ammutaan suorassa verkkolähetyksessä.

3. Tarinasta puuttuu varsinainen jännitys, koska poliisit selvittävät tapahtumia liian helposti. Ensin katsoja näkee jonkin rikoksen ja seuraavaksi näkee, kuinka poliisit keksivät, mitä tapahtui. Modus muistuttaa kerrontarakenteeltaan kaanonia: ensin rikollisen toiminta, sitten poliisit muodostavat heti korrektin käsityksen. On helppoa nähdä, että sarjan tekijät eivät ole poliiseja (toisin kuin vaikkapa Matti Yrjänä Joensuu), sillä sarjan poliisityö ei ole lainkaan uskottavaa. Lisäksi Vik menettelee tutkinnassa epäammattimaisen henkilökohtaisesti, koska hänen tyttärensä on uhattuna, ja vaarantaa sen.

kuvakuva

Malliesimerkki kaanonmaisesta tarinankuljetuksesta on se, kun ensin piispan aviomies Erik Lindgren (Krister Henriksson) heittää piispan tietokoneen avantoon ja sitten Ingvar Nyman muka arvaa heti, että tietokone on varmastikin heitetty kaikista mahdollisista Keski-Ruotsin paikoista juuri tuohon avantoon. Monissa kohdin poliisit päättelevät yli-inhimillisen nokkelasti toimia, jotka katsoja oli juuri nähnyt rikollisen tekevän. Herää kysymys, kuinka noin yli-inhimilliset nerot ja selvänäkijät ovat ylimalkaan voineet jämähtää pienipalkkaiseen virkaansa ja ennen kaikkea sotkea avioliittonsa niin onnettomasti.

4. Sarjan roolitus ei ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Pääsyynä on Melinda Kinnamanin — Joelin sisarpuolen — vaillinainen karisma. Myös murhaaja Richard Forresterin (Marek Oravec) hahmo jää etäiseksi ja ohueksi.

5. Sarjan koko perusidea on väkinäinen ja epäuskottava. Tapahtumien edetessä nimittäin selviää, että kaiken takana on yhdysvaltalainen uskonnollinen äärijärjestö ”5+1”, joka valitsee kohteekseen jonkun homoseksuaalin ja ensin murhaa viisi läheistä ihmistä tämän ympäriltä ja lopuksi homoseksuaalin itsensä. Toisin kuin vaikkapa elokuvassa Wallander: Ennen routaa, Amerikka-kytkös on erittäin teennäinen. Yhdysvaltalaiset kiihkouskovaiset muka haluavat iskeä Skandinaviaan, paheiden tyyssijaan, vaikka tuollaiset kiihkoilijat tuskin edes tietävät, missä Skandinavia on. Tässä tapauksessa kohdehenkilö Marcus Ståhl (Magnus Roosmann) on itse pannut kaiken alulle, koska hän muka on tilannut Yhdysvalloista velipuolensa palkkamurhan.

kuvakuva

6. Samoin kuin Sillan kolmannella kaudella myös Moduksen ensimmäisellä kaudella murhataan nimenomaan homoseksuaaleja. Tässä piilee yksi sarja pahimmista ongelmista. Homoseksuaalisten henkilöiden kuvaus on tässä sarjassa varsin kömpelöä, epäuskottavaa ja vaivaannuttavaa. Homoseksuaalien parisuhteet ovat ikään kuin ihanteellisia heteroseksuaalisia avioliittoja, joissa puolisot vain sattuvat olemaan samaa sukupuolta. Jotakin, mitä on nähty vain kaukaa ja ymmärtämättä, yritetään tässä sarjassa kuvata piinallisen läheltä. On ikään kuin edetty elokuvan Kaasua, komisario Palmu! asenteellisuudesta aivan vastakkaiseen äärimmäisyyteen: homoseksuaaleja kuvataan imelästi.

Musiikin johtoaihekäytäntö on yksioikoinen. Aina kun sarjassa viitataan murhattuun piispaan, musiikkiraidalla (Jacob Groth) kuullaan pimputtava teema, joka muistuttaa Lisbeth Salanderin teemaa Millennium-sarjasta. Ja aina kun murhaaja hyökkää, hän kuuntelee kuulokkeistaan Mozartin Requiemiä.

kuvakuva

Laskee kuin lehmän häntä

Moduksen ensimmäinen kausi vain huononee loppuaan kohti. Lisa Siwe (jaksot 1–4) vaikuttaa ohjaajana paremmalta kuin Mani Maserrat (5–8). Eräänlainen pohja­noteeraus kohdataan jo viidennen jakson lopussa, kun tapahtumia alkaa tutkia poliisi, joka tuo homovihansa vaivaannuttavan korostetusti esiin. Kohtauksessa näkyy, kuinka näyttelijäparka joutuu latelemaan käsikirjoittajien sepustamia vuorosanoja, ja katsoja tuntee myötähäpeää.

Kokonaisuutena Moduksen ensimmäinen kausi on jotensakin hapuileva ja neuvoton tekele. Kyseessä on kaupallisen yrityksen tekele, joka pyrkii jäljittelemään Nordic Noirin mestariteoksia mutta epäonnistuu. Sarjan puitteet ovat liian pienet (8 × 43 min) ja tekijät liian lahjattomia. Henkilöiden toiminta ja vaikuttimet ovat epäuskottavia ja kliseemäisiä, ja homoseksuaaleja käytetään halpahintaisina houkuttimina. Kun henkilö on täyttänyt tehtävänsä sarjassa, hän vain katoaa. Yksikään sarjan homoseksuaaleista ei ole uskottava eikä kiinnostava homoseksuaalina.

Svensk Filmindustri on julkaissut kahden blu-rayn paketin, joka sisältää ensimmäisen tuotantokauden kahdeksan jaksoa mutta ei mitään lisämateriaalia. DVD-julkaisu on samansisältöinen.

 

Modus: Season 1
Ohjaus Lisa Siwe & Mani Maserrati
© 2015 Misofilm
Suomi (blu-rayn aluekoodi B)
Kuvasuhde 1,78 : 1 (1080i50)
Ääni: ruotsi DTS-HD Master Audio 5.1
Tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska
2 blu-ray-levyä
Svensk Filmindustri 2017
UPC 7333018008830

 

ENGLISH ABSTRACT: Having now watched the first series of Modus, a Swedish TV crime series that started in 2015, I have mostly negative things to say about it. The whole show is clumsy and unbelievable, Melinda Kinnaman is missing an appropriate charisma, the police investigators resolve mysteries as if they were clairvoyants, and the homosexual characters are mainly abused as attractions, not realistic persons. The whole idea of an American extremist sect member coming to Sweden to murder homosexuals on a basis of his religious belief and his personal trauma is rather far-fetched.

Vakoilua Lontoossa

kansiTom Rob Smithin kirjoittama ja Jakob Verbruggenin ohjaama viisiosainen TV-sarja London Spy (2015) on ehdottomasti viime vuosien kiinnostavimpia romanttisia vakoilu­trillereitä. Sarja on jännittävä ja mukaansa­tempaava, ja siinä nähdään useita vaikuttavia rooli­suorituksia, keskeisimpinä Ben Whishaw ja Charlotte Rampling. Myös sivu­rooleissa esiintyy tunnettuja britti­näyttelijöitä, kuten Jim Broadbent, James Fox, Mark Gatiss ja Adrian Lester.

Innoittajana salaperäinen kuoleman­tapaus

London Spyn taustalla on todellinen rikos, epäselväksi jäänyt kuoleman­tapaus. Brittiläisen GCHQ:n (Government Communications Head­quarters) työntekijä matemaatikko Gareth Williams (1978–2010) löydettiin kuolleena turvatalon asunnon kylpyammeesta suuren matkakassin sisältä. Kassin vetoketju oli suljettu ulkopuolelta, ja ruumis oli ollut kassissa noin viikon. Tapausta on pidetty murhana, mutta mitään todisteita ei ole löydetty eikä tiedetä, kuinka Williamsin ruumis joutui kassiin. Oletettavasti asunnosta oli siivottu kaikki jäljet, ennen kuin poliisi edes löysi ruumiin. Julkisuuteen levisi väitteitä, että Williamsia olisi kiinnostanut sitominen ja ristiinpukeutuminen.

Ennen kuolemaansa Williams oli tutkinut kansainvälistä rahanpesua, jota harjoitti muiden muassa Venäjän mafia. Toisaalta on väitetty, että Williams olisi tiennyt, kuka GCHQ:n työntekijä vakoili Venäjän laskuun, ja Venäjän ulkomaantiedustelu SVR oli joutunut hiljentämään hänet. Ilmeisesti hän astui liian isoille varpaille.

Seuraava selostus paljastaa juonen yksityiskohtia.

Viisi täyteläistä jaksoa

London Spyn viisi jaksoa ovat kukin lähes tunnin mittaisia:

  • Lullaby (59:53)
  • Strangers (58:11)
  • Blue (55:13)
  • I Know (56:16)
  • If This Is a Lie (59:12)

Tiettävästi sarjaa ei ole vielä esitetty Suomessa, ja se on julkaistu DVD:llä ainoastaan Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

Päähenkilöt, toistensa vastakohdat

Sarjan päähenkilöt tulevat aivan erilaisista maailmoista: Danny (Ben Whishaw) on varastotyöläinen, jonka elämä pyörii ”bilettämisen” ja seksin ympärillä, Alastair alias Alex (Edward Holcroft) noudattaa terveitä elämäntapoja ja paljastuu salaisen palvelun huippulahjakkaaksi matemaatikoksi, siis vakoojaksi. Danny on aktiivinen ja ulos­päin­suuntautunut, Alex hillitty, jopa estynyt, yksityisyyttä arvostava. Eräänä aamuna nuoret miehet kohtaavat sattumalta kadulla, ja Danny etsii hänet uudestaan käsiinsä.

kuvakuva

Eroista huolimatta miehet rakastuvat ja alkavat viettää yhteistä elämää. Sivu­huomautuksesta selviää, että he ovat itse asiassa ehtineet seurustella kahdeksan kuukautta, ennen kuin Alex katoaa. (Näin pitkän ajan kulua ei sarjassa ole täysin luontevasti onnistuttu esittämään, vaan tuntuu kuin romanssi olisi ehtinyt kestää vain muutaman päivän.)

Eräänä päivänä Alex siis katoaa eikä Danny saa häneen mitään yhteyttä. Sitten hän saa erikoisella tavalla Alexin asunnon avaimet haltuunsa, menee asuntoon ja päätyy lopulta ullakolle. Sieltä löytyy erikoinen sadomasokistinen ”harrastustila” — ja arkusta löytyy Alexin mätänevä ruumis.

Danny aavistaa heti, että tapauksessa on jotakin hämärää, sillä kaikki S/M-aiheisto tulee täytenä yllätyksenä. Kuten myöhemmin selviää, murhaajat olivat lavastaneet kaiken, mutta henkirikosta tutkivat poliisit ottavat lavastuksen täydestä, samoin kuin sanomalehdet, jotka herkuttelevat ”seksimurhan” kuohuttavilla mutta tekaistuilla yksityiskohdilla. (Kuten tiedetään, Isossa-Britanniassa keltaisen lehdistön moraali ja yksityiselämän suoja ovat varsin alkeellisella tasolla.) Danny koettaa puhdistaa Alexin muistoa mutta epäonnistuu surkeasti, ja hänenkin maineensa vedetään lokaan.

Poliisi alkaa epäillä Dannya murhaajaksi, sillä hänen taustaltaan löytyy seksi­hurjasteluja ja huumeidenkäyttöä.

Kiinnostavia sivuhenkilöitä

Keskeiseksi sivuhenkilöksi nousee tapahtumien edetessä Scottie (Jim Broadbent), joka oli itse aikoinaan ollut vakooja mutta menettänyt työnsä paljastuttuaan homoseksuaaliksi. Hän on jo pitkän aikaa toiminut Dannyn tukena ja alkaa lopulta tutkia Alexin kuolemaa Dannyn kanssa, vaikka salaisuuksien penkominen käy yhä vaarallisemmaksi.

Toinen vahva sivuhenkilö on Alexin äiti Frances (Charlotte Rampling). Hänen ja Alexin suhde paljastuu erityisen ongelmalliseksi. Alex ei ollut hänen biologinen lapsensa, vaan oikea äiti työskentelee Francesin kartanossa keittäjättärenä. Frances on hyvin päättäväisesti jalostanut Alexin matemaattisia lahjoja.

kuvakuva

Valheenpaljastin vei hengen

Danny pelastaa Alexin jäämistöstä omituisen esineen: pienen lukitun sylinterin, joka avaamiseen tarvitaan numerokoodi. Kun Danny keksii oikean numeron, sisältä paljastuu USB-muisti, joka sisältää Alexin keksinnön — tappavan salaisuuden. Alexin professori Marcus Shaw (Adrian Lester) selvittää, mistä on kysymys.

Alex oli kehittänyt matemaattisiin malleihin perustuvan valheenpaljastusohjelmiston, joka on äärimmäisen tehokas — käytännössä se tekisi valehtelemisesta lopun. Tiedustelujärjestöt (MI6, CIA, Mossad ynnä muut) olivat yksimielisiä siitä, että niin vaarallinen keksintö on hävitettävä, sillä sehän tekisi käytännössä vakoilustakin mahdotonta. Alexia vaadittiin luopumaan ohjelmistosta, mutta vaikka hän äitinsä Francesin vannottaessa lupasi kadota Amerikkaan, valheenpaljastusohjelma osoitti hänen valehtelevan. Niinpä hänen annetaan kuolla arkkuun, oman keksintönsä tuomitsemana.

Dannyn hallussa on ohjelmiston viimeinen kappale, mutta vaikka hän koettaa levittää sitä, kaikki yritykset epäonnistuvat. Murhaajat seuraavat kaikkea näkymättömissä ja ennakoivat kaikki hänen ja Scottien liikkeet ja yrittävät tappaa heidät ja viedä heidän uskottavuutensa: Scottien masennuslääkkeet vaihdetaan, jotta hän joisi itsensä hengiltä, ja Dannyyn tartutetaan HI-virus; lopulta Scottie murhataan, mutta kuolema lavastetaan itsemurhaksi; Dannyn vieraantuneiden vanhempien avulla tyhjennetään USB-muisti. Kun Danny selittää tilannetta muille, hänen tarinansa vaikuttaa täysin sekopäiseltä ja uskomattomalta, koska vakoilujärjestöt ovat jo ennalta käsikirjoittaneet tilanteen sellaiseksi. Edward Snowdenin paljastusten perusteella mitkään juonet eivät kuitenkaan vaikuta mahdottomilta.

kuvakuva

Vaikka Danny on kouluja käymätön nuori mies, on hänelläkin vahvuutensa: hän osaa lukea ihmisiä ja nähdä heidän lävitseen. Hän ei osaa käyttää ”naisellista intuitiotaan” järjestelmällisesti, mutta Alexin kuolemaa tutkiessaan hän alkaa erottaa yhä tarkemmin painajaismaisen hämähäkinverkon, johon hän on Scottien kanssa joutunut ja joka uhkaa kaikkien osallisten henkeä.

Scottien kuoleman jälkeen viimeisenä oljenkortena Dannylla on Frances, jolta hän saa kuulla, kuinka Alex kuoli. Hiukan epäuskottavassa loppuratkaisussa Frances lähtee Dannyn kanssa selvittämään Alexin murhaa, sillä tapausta tutkinut rikosetsivä osoitti jonkinasteista kriittistä epäilyä. Viimeisen jakson viimeiset kuvat muistuttavatkin Silta-sarjan kolmannen kauden lopetusta, jossa Saga ja Henrik lähtevät selvittämään Henrikin vaimon katoamista.

Kokonaisarvio

Vaikka London Spy on vakoilutarina, se on niin kaukana James Bondin ja 24:n maailmasta kuin voi olla. Lajityypiltään sarja edustaakin psykologista trilleriä eikä agenttiseikkailua, ja pääpaino on tunnelmassa ja henkilökuvissa, ei toiminnassa. Loppuratkaisu vaikuttaa hiukan epäonnistuneelta, ikään kuin käsikirjoitusta ei olisi saatu kehiteltyä loppuun saakka.

kuvakuva

Silti London Spy on kiehtovaa katsottavaa nimenomaan Ben Whishaw’n rooli­suorituksen ansiosta, ja häntä katselee mielellään myös vähäpukeisena. Hän esiintyy ja replikoi uskottavasti alemman sosiaaliluokan edustajana; kuten tiedetään, Isossa-Britanniassa sosiaalimurteet ovat hienovarainen erottumistekijä. Whishaw’n vasta­painona on Broadbentin ja Ramplingin ylä­luokkainen, hienostunut kielen­käyttö.

Köykäinen videojulkaisu

Valitettavasti London Spy -sarjaa ei ole julkaistu teräväpiirtona. Brittiläisessä DVD-julkaisussa (Universal Studios) on kaksi levyä, ja kuvanlaatu on melko keskin­kertainen. Upea kuvaus (Laurie Rose) ei pääse oikeuksiinsa standardi­piirtona. Ääni­raitakin on vain 2.0-kanavainen Dolby Digital. Lisä­materiaalia on vain pienois­dokumentti ”London Spy Revealed” (7:11). Toden­näköisesti yhdys­valtalainen julkaisu on saman­tasoinen.

 

London Spy (2015)
Ohjaus Jakob Verbruggen
© Universal Studios 2016
Iso-Britannia (DVD-levyjen aluekoodi 2+4)
Kuvasuhde: 1,78 : 1 (anamorfinen PAL)
Ääni: englanti Dolby Digital 2.0 stereo
Tekstitys: englanti kuulorajoitteisille
2 DVD:tä
UPC 5053083069575

 

ENGLISH ABSTRACT: The British TV series London Spy from 2015 is definitely one of the most interesting espionage stories of this decade so far. Ben Whishaw and Edward Holcroft play two gay men who fall in love — and then one of them dis­appears. In stead of action, London Spy provides a tightening atmosphere of paranoia and interesting characters, portrayed by Whishaw, Jim Broadbent, and Charlotte Rampling. Unfortunately not available in High Definition, only on a visually mediocre DVD set which is reviewed here.

Rakkautta Ohiossa

kansiSasha Kingin ja Brian O’Donnellin ohjaama Akron (2015) on vaatimattomista puitteistaan huolimatta kohtalaisen kiinnostava draama. Elokuva kertoo kahdesta perheestä, joiden tiet risteävät kaksi kertaa Akronin pikkukaupungissa Ohiossa.

Ensimmäinen kohtaaminen on traaginen: perheenäiti ajaa kauppamatkalla 8-vuotiaan pikkupojan kuoliaaksi.

Kymmenisen vuotta myöhemmin perheet kohtaavat jälleen odottamattomalla tavalla. Perheiden pojat Benny (Matthew Frias) ja Christopher (Edmund Donovan) ihastuvat toisiinsa yliopistossa, ja heistä tulee rakastavaisia. Meksikolaistaustaisen Bennyn perhe suhtautuu kannustavasti poikaansa, eikä tätä ole suinkaan ajettu pois kotoa homoseksuaalisuuden takia. Myönteistä tässä elokuvassa onkin se, ettei homoseksuaalisuus vaikuta olevan kenellekään ongelma eikä kenenkään tarvitse suorittaa erityistä ”ulostuloa”.

kuvakuva

Poikien läheisyyttä kuvataan hienovaraisesti, eikä paljasta pintaa juuri näytetä. Silti kohtaukset ovat luontevia, kuin Skam-sarjan kolmannella kaudella. Matthew Frias on kaiken kaikkiaan söpö tapaus.

Poikien suhteeseen ilmaantuu kuitenkin jännitteitä, kun Christopher tajuaa, että hänen äitinsä oli aikoinaan aiheuttanut Bennyn isoveljen kuoleman. Benny ei tapahtumaa muista. Pojat ovat lähdössä Floridaan tapaamaan Christopherin äitiä, eikä matkaa voi enää perua.

Christopher toivoo, että äiti vaikenisi tapahtuneesta, mutta tämä ei voi olla kertomatta Bennylle onnettomuudesta. Sen jälkeen Bennyn on erittäin vaikea rakastaa Christopheria, varsinkin kun tämä koetti salata tapahtuneen.

kuvakuva

Pojat palaavat Ohioon, ja myös Bennyn äiti saa tietää, kenen poika Christopher on. Äiti ei halua antaa Christopherin äidille anteeksi eikä myöskään nähdä Christopheria.

Christopher kuitenkin rakastaa Bennyä ja lopulta voittaa hänet uudestaan omakseen. Bennyn äiti ymmärtää, että hänen on hyväksyttävä tilanne.

Päähenkilöt olisivat voineet olla yhtä hyvin myös eri sukupuolta, jolloin Akron olisi ollut lähtökohdiltaan eräänlainen Romeo ja Julia -tarina. Silti poikarakkaus tuo tarinaan kiinnostavaa lisäväriä ja vahvistaa sen optimistista perussävyä. Erityistä psykologista syvällisyyttä elokuvassa ei ole tavoiteltu, vaan tarina kerrotaan suoraviivaisesti mutta sujuvasti, ja se kiinnostaa loppuun saakka.

kuvakuva

Brittiläisessä DVD:ssä ei ole mitään muuta lisämateriaalia kuin trailereita. Saksalaisessa julkaisussa (Pro-Fun Media) olisi haastatteluita sekä 5.1-kanavainen ääni.

 

Akron (2015)
Ohjaus Sasha King ja Brian O’Donnell
© 2017 TLA Releasing
Iso-Britannia (DVD-levyn aluekoodi R2)
Ääni: englanti Dolby Digital 2.0 stereo
Tekstitys: englanti kuulorajoitteisille
Kesto: 84:24 (25 fps)
Kuvasuhde: 2,35 : 1 (anamorfinen PAL)
EAN 5060103798179

 

ENGLISH ABSTRACT: The gay-themed drama Akron (2015) by Sasha King and Brian O’Donnell tells about two families whose paths cross twice, first in a tragic accident and then in love. Two young college students from Ohio, Benny and Christopher, meet and fall in love. However, they have to face the fact that many years earlier Christopher’s mother had caused the death of Benny’s older brother in a car accident. This small movie has to be admired for its optimistic tone — homosexuality is not an issue to anybody, and love can lead to forgiving.