Skip to content

London Spy — Finnish HDTV vs. British DVD

The British spy series London Spy is currently broadcasting on Finnish TV (Yle TV2) in HD resolution. For home video, the series has only been released on DVD in SD. Now we have an opportunity to compare the image quality between an HDTV broadcast and the British PAL DVD release by Universal Studios.

Finnish residents can also download the episodes from YLE Areena service within 30 days, but the quality is not as high as in the broadcast version. A downloaded episode file is about 1.8 GB, but a HDTV recording of an episode is almost 3.5 GB.

Both DVD and HDTV version have only Dolby Digital 2.0 surround audio.

There is a wonderful difference in image quality. The resolution is much better in HDTV, showing a lot of detail.

A selection of screenshots from the two first episodes is presented below. Click on the images to view them in full resolution. (DVD is 1024 × 576, HDTV is 1920 × 1080.)

1.
Universal Studios DVD:
image

Yleisradio HDTV:
image

2.
Universal Studios DVD:
image

Yleisradio HDTV:
image

3.
Universal Studios DVD:
image

Yleisradio HDTV:
image

4.
Universal Studios DVD:
image

Yleisradio HDTV:
image

5.
Universal Studios DVD:
image

Yleisradio HDTV:
image

6.
Universal Studios DVD:
image

Yleisradio HDTV:
image

7.
Universal Studios DVD:
image

Yleisradio HDTV:
image

8.
Universal Studios DVD (with a subtitle sample):
image

Yleisradio HDTV:
image

As one can see, a Blu-ray edition of London Spy would be much desired. The show would really benefit from a sharper and clearer image quality.

SUOMENKIELINEN TIIVISTELMÄ: Televisiosarjaa London Spy alettiin viime viikolla esittää Yleisradion TV2:ssa, ja sarja on katsottavissa 30 päivän ajan myös YLE Areenassa. Yleisradio esittää sarjaa teräväpiirtona, ja kuvanlaatu on huomattavasti terävämpi kuin brittiläisessä DVD:ssä. Sarja kannattaa ottaa talteen HD:nä suomen- tai ruotsinkielisin tekstityksin.

Teenage Kicks — pintakiiltoa Australiasta

kansi Draamaelokuva Teenage Kicks (2016) edustaa australialaista tuotantoa. Tarinan päähenkilö Miklós (Miles Szanto) on unkarilaisten siirtolaisten lapsi, ja perheessä on jännitteitä. Isoveli Tomi (Nadim Kobeissi) on aina ollut pojista suositumpi, ja Miklósin biologinen isä on itse asiassa hänen setänsä.

Elokuvan lähtökohtana on ohjaaja Craig Borehamin lyhytelokuva Drowning vuodelta 2009. Siinäkin pääroolissa nähtiin Miles Szanto.

Tarina lähtee liikkeelle tragediasta: Tomi kuolee onnettomuudessa, joka pohjimmiltaan on Miklósin syytä. Tämän on nyt koetettava täyttää aukko, jonka mieluisamman pojan kuolema on perheeseen tehnyt. Tomilta jäi morsian Shari, joka on viimeisillään raskaana.

Miklósin oli tarkoitus lähteä maailmalle parhaan ystävänsä Danin (Daniel Webber) kanssa, kun hän täyttää 17 vuotta. Koulussa hän ei viihdy, ei myöskään setä-isänsä rautakaupassa. Miklós on ihastunut Daniin, mutta Dan pitää enemmänkin tytöistä ja tapailee rikkaan perheen tytärtä Phaedraa (Charlotte Best). Miklós roikkuu mukana kolmantena pyöränä.

kuvakuva

Kun Miklós tunnustaa lopulta rakkautensa Danille, tämä raiskaa Miklósin ja lähtee yksinään maailmalle, ja Miklós jää huolehtimaan veljensä morsiamesta. Ilmeisesti hän koettaa hyvittää syyllisyyttään.

Teenage Kicks tuntuu olevan pelkkää pintaa, näennäiseroottinen draama, joka ei johda minnekään. Toisin kuin esimerkiksi Tan Lines, tämä tuntuu ottavan itsensä liian vakavasti.

Tarinan uskottavuus kärsii olennaisesti siitä, että päähenkilöt Miklós ja Dan eivät näytä 16-vuotiailta vaan 30-vuotiailta. Craig Borehamin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva jää ärsyttävällä tavalla avoimeksi, tyhjäksi. Elokuvan seuraamista vaikeuttaa sekin, ettei brittiläisessä DVD:ssä ole tekstitystä eikä aivan kaikesta dialogista saa selvää. DVD:n kuvanlaatu sinänsä on hyvä ja terävä; bittivirran taso on korkeahko, noin 9 Mbps.

kuvakuva

DVD:n taustamateriaalina on Borehamin ja Szanton kommenttiraita sekä kaksi Borehamin lyhytelokuvaa: Transient ja Ostia: La notte finale. Jälkimmäistä katsoessa tajuaa yhtäkkiä, että se on kertovinaan Pier Paolo Pasolinin murhasta — makaaberi sepite. Lisäksi mukana on kaksi pienoisdokumenttia (”Red Carpet” ja ”Going Indie”, kumpikin alle 3 minuuttia) sekä teatteritraileri

 

Teenage Kicks (2016)
Ohjaus Craig Boreham
© 2017 Bounty Films
Iso-Britannia (DVD-levyn aluekoodi R0)
Ääni: englanti Dolby Digital 2.0 stereo
Tekstitys: —
Kesto: 96:21 (25 fps)
Kuvasuhde: 1.70:1 (anamorfinen PAL)
EAN 5060496450203

 

ENGLISH ABSTRACT: The Australian film Teenage Kicks (2016) is marketed as a gay feature about 16-year-old guys, but it is a shallow, pseudoerotic story in which the actors look more like 30-year-olds.

kuvakuva

Words of mercy and murder

posterMake Mine Criterion! presented recently the Finnish comedy Euthanizer (Armo­murhaaja) which was screened at a film festival in Saskatoon, North America. Here some additional comments from a local point of view.

This film was released in Finland theatrically a couple of weeks ago (Nov. 24) and I had an opportunity to see it. Euthanizer is a black comedy about an outcast car mechanic who puts out pets as a side-job.

In the main role we have Matti Onnismaa — who might be characterized as Finland’s Ciarán Hinds —, an actor known previously from remarkable supporting roles. Euthanizer is his first main role in a theatrical feature, written specifically for him. (A link to his interview in Finnish.)

The screenwriter/director Teemu Nikki became famous with, among others, short films and the TV series #Lovemilla a couple of years ago, an absurd comedy show about a teenage cafeteria employee and her friends in 3–5-minute episodes, followed by a full-length movie, Lovemilla, in 2015.

The film’s original title, Armomurhaaja, means literally ‘a murderer of mercy’ or, more accurately, ‘a mercy-murderer’. In English language I suppose one can speak of a “merciful killing”, but the combination of “mercy” and specifically “first-degree murder” may sound odd, an oxymoron. This is however how the Finnish language sees things.

There is currently a debate of legalizing euthanasia in Finland. Although medical euthanasia basically means an assisted suicide, the idea of murder is haunting in the background and affecting the discussions. Finns mostly use the Greek loan word euthanasia, but several dictionaries translate it as ‘armomurha’, that is, basically as a murder. (Etymologically, the words murder and murha may have a common Germanic root, *murþa, but this is not sure.)

Similarly the Finnish word for suicide, itsemurha, includes specifically “murder,” and it is a translated loan from the Swedish självmord and the German Selbstmord, that is, “self-murder”. In earlier times, suicides and attempts to killing oneself were considered crimes or at least shameful acts.

So, what’s the point? — Sometimes it is language that makes things look ugly.

How does it look? Tom of Finland on Blu-ray

kansiThe Scandinavian Blu-ray edition of the motion picture Tom of Finland was released in Finland some three months ago. I’m now a proud owner of the disc and can assess the contents.

First the bad news: the disc is locked to Region B, and there are no English subtitles for the main feature. In North America, you still have to wait for an English-friendly release for your region.

However, the Blu-ray, distributed by Midget Entertainment of Denmark, shows good image quality, and there are some bonus materials. Unusually for a Scandinavian production, the Blu-ray is dual-layered (BD-50), and the 116-minute film has a file size of 37 GB. The MPEG-4 video bit-rate is a steady 36000 kbps and the image quality is good; there is a nice film-like feel to it.

There is no audio commentary, neither for the main feature nor for the four deleted scenes.

The back-cover boasts with “31 minutes of bonus materials” but they aren’t especially substantial. Four deleted scenes and a featurette “Discussions at Tom’s House” remain the most interesting — the rest is four different trailers, a TV promo spot, and 57 seconds clip from the Helsinki gala première at Tennispalatsi.

The bonus materials are partially in English, partially in Finnish, and there are burnt-in English subtitles everywhere for the Finnish sections, but no Scandinavian subtitles.

The for deleted scenes do not contain anything remarkable. “Meeting Alijoki” (2:00) shows how Touko is caught by Captain Alijoki drawing naughty pictures during the war. “Sisterly Love” (1:17) stresses the strenuous relation between Touko and his sister Kaija. “Gang of Three” (1:20) shows how Kaija seems to accept Nipa as a member of family. The longest of these, “Tom’s Friend at the Ad Agency” (2:26), shows, as I surmised, how Touko left the advertising agency — and the reason was the crude treatment of a homosexual co-worker, a conflict not necessarily realized here in the best possible way.

The featurette “Discussions at Tom’s House” (10:28) is filmed at the Tom of Finland Foundation in Los Angeles, and several interviewees (S. R. Sharp, Mark Alton Brown, Peter Karjalainen, Stuart Sandford, and Mark Hayward) discuss aspects of Tom’s life and work. The “TV Special” (2:59) lets the director Dome Karukoski and screenwriter Aleksi Bardy speak for the film.

Here are a few screenshots from the movie. Click on the images to view them in full HD resolution.

Technical details about the main feature:

Disc Title: Tom of Finland
Disc Size: 44 679 979 577 bytes
Protection: AACS
AACS MKB version: 63
BD-Java: Yes
Playlist: 00013.MPLS
Size: 36 996 652 416 bytes
Length: 1:56:01.454
Total Bitrate: 42,52 Mbps
Video: MPEG-4 AVC Video / 36011 kbps / 1080p / 23,976 fps / 16:9 / High Profile 4.1
Audio: Finnish / Dolby Digital Audio / 5.1 / 48 kHz / 640 kbps
Audio: Finnish / DTS-HD Master Audio / 5.1 / 48 kHz / 3694 kbps / 24-bit (DTS Core: 5.1 / 48 kHz / 1509 kbps / 24-bit)
Subtitle: Finnish / 4,157 kbps
Subtitle: Swedish / 13,299 kbps
Subtitle: Danish / 13,912 kbps

Screenshot from the deleted scenes:

Screenshot from the “Discussions” featurette:

For local Scandinavian audiences, this Blu-ray release of Tom of Finland is more than a tolerable addition to the home video library.

 

Tom of Finland
Directed by Dome Karukoski
© 2017 Helsinki Filmi
Scandinavia (Blu-ray region B)
Aspect ratio: 2.35 : 1 (1080p24)
Audio: Finnish/English DTS-HD Master Audio 5.1, Finnish/English Dolby Digital 5.1
Subtitles: Danish, Finnish (HoH), Swedish
Runtime: 116:01
Blu-ray Midget Film BRF0426
EAN 5705535059008

 

Modus — homoseksuaalit kaupallisuuden palveluksessa

kansiRuotsalaista rikossarjaa Modus (2015–) on tehty jo kaksi kautta ja ensimmäinen on esitetty Suomenkin televisiossa ja julkaistu blu-raylla. Sarja perustuu norjalaisen Anne Holtin kirjoihin, ja päärooleissa nähdään Melinda Kinnaman ja Henrik Norlén.

Rikostutkintaa Keski-Ruotsissa

Aluksi sarja vaikutti kiinnostavalta lisältä Nordic Noirin valikoimaan. Ensimmäinen tuotantokausi kertoo sarjamurhaajasta, joka riehuu Tukholman ja Upsalan alueella. Ihmisiä murhataan kuristamalla ja puukottamalla. Katsoja saa heti alussa tietää, kuka rikosten takana on.

Sarjan keskushenkilö on rikospsykologi Inger Johanne Vik (Melinda Kinnaman), joka joutuu tahtomattaan mukaan tapahtumiin, sillä hänen autistinen tyttärensä Stina (Esmeralda Struwe) sattuu todistamaan hotellissa ensimmäistä murhaa. Vik oli aiemmin työskennellyt Ruotsin rikospoliisin palveluksessa sekä FBI:ssä mutta on nyttemmin siirtynyt poliisityöstä Tukholman yliopiston professoriksi.

kuvakuva

Moniongelmainen tuote

Todettakoon heti aluksi, että sarja alkaa tympäistä sitä enemmän, mitä pitemmälle tarina etenee. Kokonaisuus kärsii monenlaisista ongelmista.

1. Päähenkilö-poliisit ovat korostuneen ongelmaisia. Vik’illä on autistinen tytär, ja hän on eronnut riitaisasti aviomiehestään Isakista (Simon J. Berger). Vielä huonommalla tolalla ovat Ingvar Nymanin (Henrik Norlén) asiat: hänen pieni lapsensa on kuollut ja hänenkin avioliittonsa on päättynyt eroon. Näin traagisia hahmoja on poliisisarjoissa ja -elokuvissa nähty kyllästymiseen asti. Päälle päätteeksi Vik’in ja Nymanin välille kehittyy suhde. Yhtä traaginen tausta on tietenkin myös murhaajalla.

2. Tapahtumien esitys kärsii kriittisissä kohdissa kömpelyydestä, joka jäytää uskottavuutta. Esimerkiksi 1. jaksossa autistinen tyttö osuu noin vain todistamaan murhaajan toimia, mutta sen jälkeen ruumis saa lojua päiväkausia kellarissa eikä kukaan huomaa mitään. Myöhemmin FBI muka hyökkää Yhdysvalloissa kirkkoon ja pastori ammutaan suorassa verkkolähetyksessä.

3. Tarinasta puuttuu varsinainen jännitys, koska poliisit selvittävät tapahtumia liian helposti. Ensin katsoja näkee jonkin rikoksen ja seuraavaksi näkee, kuinka poliisit keksivät, mitä tapahtui. Modus muistuttaa kerrontarakenteeltaan kaanonia: ensin rikollisen toiminta, sitten poliisit muodostavat heti korrektin käsityksen. On helppoa nähdä, että sarjan tekijät eivät ole poliiseja (toisin kuin vaikkapa Matti Yrjänä Joensuu), sillä sarjan poliisityö ei ole lainkaan uskottavaa. Lisäksi Vik menettelee tutkinnassa epäammattimaisen henkilökohtaisesti, koska hänen tyttärensä on uhattuna, ja vaarantaa sen.

kuvakuva

Malliesimerkki kaanonmaisesta tarinankuljetuksesta on se, kun ensin piispan aviomies Erik Lindgren (Krister Henriksson) heittää piispan tietokoneen avantoon ja sitten Ingvar Nyman muka arvaa heti, että tietokone on varmastikin heitetty kaikista mahdollisista Keski-Ruotsin paikoista juuri tuohon avantoon. Monissa kohdin poliisit päättelevät yli-inhimillisen nokkelasti toimia, jotka katsoja oli juuri nähnyt rikollisen tekevän. Herää kysymys, kuinka noin yli-inhimilliset nerot ja selvänäkijät ovat ylimalkaan voineet jämähtää pienipalkkaiseen virkaansa ja ennen kaikkea sotkea avioliittonsa niin onnettomasti.

4. Sarjan roolitus ei ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Pääsyynä on Melinda Kinnamanin — Joelin sisarpuolen — vaillinainen karisma. Myös murhaaja Richard Forresterin (Marek Oravec) hahmo jää etäiseksi ja ohueksi.

5. Sarjan koko perusidea on väkinäinen ja epäuskottava. Tapahtumien edetessä nimittäin selviää, että kaiken takana on yhdysvaltalainen uskonnollinen äärijärjestö ”5+1”, joka valitsee kohteekseen jonkun homoseksuaalin ja ensin murhaa viisi läheistä ihmistä tämän ympäriltä ja lopuksi homoseksuaalin itsensä. Toisin kuin vaikkapa elokuvassa Wallander: Ennen routaa, Amerikka-kytkös on erittäin teennäinen. Yhdysvaltalaiset kiihkouskovaiset muka haluavat iskeä Skandinaviaan, paheiden tyyssijaan, vaikka tuollaiset kiihkoilijat tuskin edes tietävät, missä Skandinavia on. Tässä tapauksessa kohdehenkilö Marcus Ståhl (Magnus Roosmann) on itse pannut kaiken alulle, koska hän muka on tilannut Yhdysvalloista velipuolensa palkkamurhan.

kuvakuva

6. Samoin kuin Sillan kolmannella kaudella myös Moduksen ensimmäisellä kaudella murhataan nimenomaan homoseksuaaleja. Tässä piilee yksi sarja pahimmista ongelmista. Homoseksuaalisten henkilöiden kuvaus on tässä sarjassa varsin kömpelöä, epäuskottavaa ja vaivaannuttavaa. Homoseksuaalien parisuhteet ovat ikään kuin ihanteellisia heteroseksuaalisia avioliittoja, joissa puolisot vain sattuvat olemaan samaa sukupuolta. Jotakin, mitä on nähty vain kaukaa ja ymmärtämättä, yritetään tässä sarjassa kuvata piinallisen läheltä. On ikään kuin edetty elokuvan Kaasua, komisario Palmu! asenteellisuudesta aivan vastakkaiseen äärimmäisyyteen: homoseksuaaleja kuvataan imelästi.

Musiikin johtoaihekäytäntö on yksioikoinen. Aina kun sarjassa viitataan murhattuun piispaan, musiikkiraidalla (Jacob Groth) kuullaan pimputtava teema, joka muistuttaa Lisbeth Salanderin teemaa Millennium-sarjasta. Ja aina kun murhaaja hyökkää, hän kuuntelee kuulokkeistaan Mozartin Requiemiä.

kuvakuva

Laskee kuin lehmän häntä

Moduksen ensimmäinen kausi vain huononee loppuaan kohti. Lisa Siwe (jaksot 1–4) vaikuttaa ohjaajana paremmalta kuin Mani Maserrat (5–8). Eräänlainen pohja­noteeraus kohdataan jo viidennen jakson lopussa, kun tapahtumia alkaa tutkia poliisi, joka tuo homovihansa vaivaannuttavan korostetusti esiin. Kohtauksessa näkyy, kuinka näyttelijäparka joutuu latelemaan käsikirjoittajien sepustamia vuorosanoja, ja katsoja tuntee myötähäpeää.

Kokonaisuutena Moduksen ensimmäinen kausi on jotensakin hapuileva ja neuvoton tekele. Kyseessä on kaupallisen yrityksen tekele, joka pyrkii jäljittelemään Nordic Noirin mestariteoksia mutta epäonnistuu. Sarjan puitteet ovat liian pienet (8 × 43 min) ja tekijät liian lahjattomia. Henkilöiden toiminta ja vaikuttimet ovat epäuskottavia ja kliseemäisiä, ja homoseksuaaleja käytetään halpahintaisina houkuttimina. Kun henkilö on täyttänyt tehtävänsä sarjassa, hän vain katoaa. Yksikään sarjan homoseksuaaleista ei ole uskottava eikä kiinnostava homoseksuaalina.

Svensk Filmindustri on julkaissut kahden blu-rayn paketin, joka sisältää ensimmäisen tuotantokauden kahdeksan jaksoa mutta ei mitään lisämateriaalia. DVD-julkaisu on samansisältöinen.

 

Modus: Season 1
Ohjaus Lisa Siwe & Mani Maserrati
© 2015 Misofilm
Suomi (blu-rayn aluekoodi B)
Kuvasuhde 1,78 : 1 (1080i50)
Ääni: ruotsi DTS-HD Master Audio 5.1
Tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska
2 blu-ray-levyä
Svensk Filmindustri 2017
UPC 7333018008830

 

ENGLISH ABSTRACT: Having now watched the first series of Modus, a Swedish TV crime series that started in 2015, I have mostly negative things to say about it. The whole show is clumsy and unbelievable, Melinda Kinnaman is missing an appropriate charisma, the police investigators resolve mysteries as if they were clairvoyants, and the homosexual characters are mainly abused as attractions, not realistic persons. The whole idea of an American extremist sect member coming to Sweden to murder homosexuals on a basis of his religious belief and his personal trauma is rather far-fetched.