Modus — homoseksuaalit kaupallisuuden palveluksessa

Ruotsalaista rikossarjaa Modus (2015–) on tehty jo kaksi kautta ja ensimmäinen on esitetty Suomenkin televisiossa ja julkaistu blu-raylla. Sarja perustuu norjalaisen Anne Holtin kirjoihin, ja päärooleissa nähdään Melinda Kinnaman ja Henrik Norlén.

Rikostutkintaa Keski-Ruotsissa

Aluksi sarja vaikutti kiinnostavalta lisältä Nordic Noirin valikoimaan. Ensimmäinen tuotantokausi kertoo sarjamurhaajasta, joka riehuu Tukholman ja Upsalan alueella. Ihmisiä murhataan kuristamalla ja puukottamalla. Katsoja saa heti alussa tietää, kuka rikosten takana on.

Sarjan keskushenkilö on rikospsykologi Inger Johanne Vik (Melinda Kinnaman), joka joutuu tahtomattaan mukaan tapahtumiin, sillä hänen autistinen tyttärensä Stina (Esmeralda Struwe) sattuu todistamaan hotellissa ensimmäistä murhaa. Vik oli aiemmin työskennellyt Ruotsin rikospoliisin palveluksessa sekä FBI:ssä mutta on nyttemmin siirtynyt poliisityöstä Tukholman yliopiston professoriksi.

 

Moniongelmainen tuote

Todettakoon heti aluksi, että sarja alkaa tympäistä sitä enemmän, mitä pitemmälle tarina etenee. Kokonaisuus kärsii monenlaisista ongelmista.

1. Päähenkilö-poliisit ovat korostuneen ongelmaisia. Vik’illä on autistinen tytär, ja hän on eronnut riitaisasti aviomiehestään Isakista (Simon J. Berger). Vielä huonommalla tolalla ovat Ingvar Nymanin (Henrik Norlén) asiat: hänen pieni lapsensa on kuollut ja hänenkin avioliittonsa on päättynyt eroon. Näin traagisia hahmoja on poliisisarjoissa ja -elokuvissa nähty kyllästymiseen asti. Päälle päätteeksi Vik’in ja Nymanin välille kehittyy suhde. Yhtä traaginen tausta on tietenkin myös murhaajalla.

2. Tapahtumien esitys kärsii kriittisissä kohdissa kömpelyydestä, joka jäytää uskottavuutta. Esimerkiksi 1. jaksossa autistinen tyttö osuu noin vain todistamaan murhaajan toimia, mutta sen jälkeen ruumis saa lojua päiväkausia kellarissa eikä kukaan huomaa mitään. Myöhemmin FBI muka hyökkää Yhdysvalloissa kirkkoon ja pastori ammutaan suorassa verkkolähetyksessä.

3. Tarinasta puuttuu varsinainen jännitys, koska poliisit selvittävät tapahtumia liian helposti. Ensin katsoja näkee jonkin rikoksen ja seuraavaksi näkee, kuinka poliisit keksivät, mitä tapahtui. Modus muistuttaa kerrontarakenteeltaan kaanonia: ensin rikollisen toiminta, sitten poliisit muodostavat heti korrektin käsityksen. On helppoa nähdä, että sarjan tekijät eivät ole poliiseja (toisin kuin vaikkapa Matti Yrjänä Joensuu), sillä sarjan poliisityö ei ole lainkaan uskottavaa. Lisäksi Vik menettelee tutkinnassa epäammattimaisen henkilökohtaisesti, koska hänen tyttärensä on uhattuna, ja vaarantaa sen.

 

Malliesimerkki kaanonmaisesta tarinankuljetuksesta on se, kun ensin piispan aviomies Erik Lindgren (Krister Henriksson) heittää piispan tietokoneen avantoon ja sitten Ingvar Nyman muka arvaa heti, että tietokone on varmastikin heitetty kaikista mahdollisista Keski-Ruotsin paikoista juuri tuohon avantoon. Monissa kohdin poliisit päättelevät yli-inhimillisen nokkelasti toimia, jotka katsoja oli juuri nähnyt rikollisen tekevän. Herää kysymys, kuinka noin yli-inhimilliset nerot ja selvänäkijät ovat ylimalkaan voineet jämähtää pienipalkkaiseen virkaansa ja ennen kaikkea sotkea avioliittonsa niin onnettomasti.

4. Sarjan roolitus ei ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Pääsyynä on Melinda Kinnamanin — Joelin sisarpuolen — vaillinainen karisma. Myös murhaaja Richard Forresterin (Marek Oravec) hahmo jää etäiseksi ja ohueksi.

5. Sarjan koko perusidea on väkinäinen ja epäuskottava. Tapahtumien edetessä nimittäin selviää, että kaiken takana on yhdysvaltalainen uskonnollinen äärijärjestö ”5+1”, joka valitsee kohteekseen jonkun homoseksuaalin ja ensin murhaa viisi läheistä ihmistä tämän ympäriltä ja lopuksi homoseksuaalin itsensä. Toisin kuin vaikkapa elokuvassa Wallander: Ennen routaa, Amerikka-kytkös on erittäin teennäinen. Yhdysvaltalaiset kiihkouskovaiset muka haluavat iskeä Skandinaviaan, paheiden tyyssijaan, vaikka tuollaiset kiihkoilijat tuskin edes tietävät, missä Skandinavia on. Tässä tapauksessa kohdehenkilö Marcus Ståhl (Magnus Roosmann) on itse pannut kaiken alulle, koska hän muka on tilannut Yhdysvalloista velipuolensa palkkamurhan.

 

6. Samoin kuin Sillan kolmannella kaudella myös Moduksen ensimmäisellä kaudella murhataan nimenomaan homoseksuaaleja. Tässä piilee yksi sarja pahimmista ongelmista. Homoseksuaalisten henkilöiden kuvaus on tässä sarjassa varsin kömpelöä, epäuskottavaa ja vaivaannuttavaa. Homoseksuaalien parisuhteet ovat ikään kuin ihanteellisia heteroseksuaalisia avioliittoja, joissa puolisot vain sattuvat olemaan samaa sukupuolta. Jotakin, mitä on nähty vain kaukaa ja ymmärtämättä, yritetään tässä sarjassa kuvata piinallisen läheltä. On ikään kuin edetty elokuvan Kaasua, komisario Palmu! asenteellisuudesta aivan vastakkaiseen äärimmäisyyteen: homoseksuaaleja kuvataan imelästi.

Musiikin johtoaihekäytäntö on yksioikoinen. Aina kun sarjassa viitataan murhattuun piispaan, musiikkiraidalla (Jacob Groth) kuullaan pimputtava teema, joka muistuttaa Lisbeth Salanderin teemaa Millennium-sarjasta. Ja aina kun murhaaja hyökkää, hän kuuntelee kuulokkeistaan Mozartin Requiemiä.

 

Laskee kuin lehmän häntä

Moduksen ensimmäinen kausi vain huononee loppuaan kohti. Lisa Siwe (jaksot 1–4) vaikuttaa ohjaajana paremmalta kuin Mani Maserrat (5–8). Eräänlainen pohja­noteeraus kohdataan jo viidennen jakson lopussa, kun tapahtumia alkaa tutkia poliisi, joka tuo homovihansa vaivaannuttavan korostetusti esiin. Kohtauksessa näkyy, kuinka näyttelijäparka joutuu latelemaan käsikirjoittajien sepustamia vuorosanoja, ja katsoja tuntee myötähäpeää.

Kokonaisuutena Moduksen ensimmäinen kausi on jotensakin hapuileva ja neuvoton tekele. Kyseessä on kaupallisen yrityksen tekele, joka pyrkii jäljittelemään Nordic Noirin mestariteoksia mutta epäonnistuu. Sarjan puitteet ovat liian pienet (8 × 43 min) ja tekijät liian lahjattomia. Henkilöiden toiminta ja vaikuttimet ovat epäuskottavia ja kliseemäisiä, ja homoseksuaaleja käytetään halpahintaisina houkuttimina. Kun henkilö on täyttänyt tehtävänsä sarjassa, hän vain katoaa. Yksikään sarjan homoseksuaaleista ei ole uskottava eikä kiinnostava homoseksuaalina.

Svensk Filmindustri on julkaissut kahden blu-rayn paketin, joka sisältää ensimmäisen tuotantokauden kahdeksan jaksoa mutta ei mitään lisämateriaalia. DVD-julkaisu on samansisältöinen.

 

Modus: Season 1 Ohjaus Lisa Siwe & Mani Maserrati © 2015 Misofilm Suomi (blu-rayn aluekoodi B) Kuvasuhde 1,78 : 1 (1080i50) Ääni: ruotsi DTS-HD Master Audio 5.1 Tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska 2 blu-ray-levyä Svensk Filmindustri 2017 UPC 7333018008830

 

ENGLISH ABSTRACT: Having now watched the first series of Modus, a Swedish TV crime series that started in 2015, I have mostly negative things to say about it. The whole show is clumsy and unbelievable, Melinda Kinnaman is missing an appropriate charisma, the police investigators resolve mysteries as if they were clairvoyants, and the homosexual characters are mainly abused as attractions, not realistic persons. The whole idea of an American extremist sect member coming to Sweden to murder homosexuals on a basis of his religious belief and his personal trauma is rather far-fetched.