Skip to content

Lapsipornoa virolaisittain

28.5.2016

Kaur Kender. Kuva Marko MummHelsingin Sanomissa julkaistiin tänään hämmentävä uutinen: ”Lapsipornosyyte piinaa virolais­kirjailijaa.” Virolainen kirjailija Kaur Kender on joutunut oikeuteen syytettynä ”lapsi­pornon tuottamisesta ja levittämisestä”. Hän oli julkaissut blogissaan novellin Untitled 12, fiktiivisen teoksen, joka kertoo alaikäisten lasten raiskaamisesta ja murhaamisesta. Kuvaukset ovat kuulemma yksityis­kohtaisia.

Suomessa noin eriskummallinen syyte ei olisi mahdollinen, koska rikoslaissa on kriminalisoitu ainoastaan suku­puoli­siveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuva­materiaalin valmistaminen ja levittäminen. Kirjallisia fiktioita ei ole kriminalisoitu, ja kuva­materiaalilta edellytetään, että se on todellisuus­pohjaista tai toden­mukaista eli kuvaus­tilanteessa on lapsi joutunut uhriksi. Lain tarkoituksena on suojella lapsia hyväksi­käytöltä.

Piirrokset ja sarjakuvat eivät siksi ole Suomessa kriminalisoitua lapsipornoa. Ruotsissa on kuitenkin tuomittu sakkoja eroottisten japanilaisten sarja­kuvien hallussa­pidosta (tapaus Simon Lundström), joskin korkein oikeus hylkäsi lopulta syytteet. Koska piirretyt kuvat eivät olleet toden­mukaisia, niiden hallussa­pito kuului sanan- ja ilmaisun­vapauden piiriin.

Virossa sitä vastoin ”lapsporno” käsittää myös sellaiset tapaukset, joissa alle 18-vuotias esitetään pornografisessa tilanteessa tai alle 14-vuotias pornografisessa tai eroottisessa tilanteessa, olkoonpa kyse kuvateoksesta, kirjoituksesta tai muusta teoksesta. Rangaistukseksi määrätään sakkoa tai jopa kolme vuotta vankeutta. (Karistusseadustik § 178.)

Tapaus on kiinnostava — ja pelottava — Jeren ja Jusan seikkailujen kannalta. Niissä on kyse tarinoista ja maalauksista, joissa alle 16-vuotiasta poikaa kuvaillaan hekumallisesti (eroottisesti ja ehkä jopa pornografisesti). Virossa romaanini olisivat selvästi lain­vastaisia, ja Ruotsissa Malcolm Lidburyn kuvat voitaisiin haluttaessa tulkita lain­vastaisiksi.

Varsinkin Viron rikoslain säännös vaikuttaa ongelmalliselta. Ihmisiä halutaan rangaista kuvitelmista ja ajatuksista, vaikka ne eivät loukkaa kenenkään oikeuksia. Moralistiset yksilöt kyllä loukkaantuvat eroottisista teoksista, mutta he eivät ole uhreja eikä heidän tunteitaan tarvitse suojella lailla, koska he ovat itse hakeutuneet tilanteisiin, joissa saavat kokea syvää närkästystä ja moraalista ylemmyyttä.

On melkoisen kaukaa haettua väittää, että lastensuojelu edellyttäisi kuvitelmien kriminalisointia. Suhteellisuusperiaate edellyttää vaikutusten punnitsemista. Sanan­vapautta — perus­oikeutta — ei voida rajoittaa vain siksi, että joku alkaisi fiktion johdosta ajatella lapsia seksuaalisesti ja että fiktio yleisesti ottaen tai abstraktisti loukkaisi lapsia. Ideat eivät tarvitse lain suojelua vaan konkreettiset yksilöt.

Lisäksi kirjallisuudenhistoriassa eroottiset nuorisokuvaukset ovat oma vakiintunut lajinsa, tunnettuina esimerkkeinä Lolita ja Ute av verden.

Virossa aineiston pornografisuutta ja eroottisuutta arvioi ”komitea”. Ongelmana on se, ettei laki määrittele pornografiaa eikä erotiikkaa lainkaan vaan komitealle jää mahdollisuus täydelliseen mieli­valtaan. Ruotsissa pornografiseksi on määritelty sellainen aineisto, joka luonteeltaan keskittyy vetoamaan sukupuoli­viettiin. Komitean jäsenet joutuvat siis selvitystyössä turvautumaan omaan sukupuoli­viettiinsä. Jos komitea määrittelee kyseiset raiskauskuvitelmat pornografiaksi, komitea myöntää epä­suorasti, että kuvitelmat saivat komitean jäsenet kiihottumaan seksuaalisesti. Melkoinen noidankehä! Pitäisikö komitean jäsenet passittaa psykiatrin pakeille, niin kuin kirjailija Kenderille haluttiin tehdä?

Kenderin novellissa kyse lienee enemmänkin väkivaltakuvauksista, joiden on tarkoitus herättää vasten­mielisyyttä eikä kiihottaa ketään seksuaalisesti.

Lähinnä säälittävää on se, että virolaisen rikosilmoituksen tekijän henkilöys on salattu 75 vuodeksi. Tuollainen raukkamaisuus rikkoo keskeistä oikeus­periaatetta: syytetyn on voitava kohdata syyttäjänsä. Viron tasavalta ei ole seksuaali­rikos­asioissa vielä täysin vapautunut neuvosto­miehittäjän perinnöstä.

 

ENGLISH ABSTRACT: An interesting legal process is going on in Estonia. The writer Kaur Kender has written a short story, Untitled 12, that depicts among other things sexual assaults on children. Kender is now accused of distributing child pornography. Unlike in Finland where only photographs can constitute child pornography, the Estonian Criminal Code states that even literary works of fiction can constitute child pornography. In Estonia, Lolita should be a banned book, as well as The Adventures of Jere and Jusa.

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: