Skip to content

”Found” — isoveljen salaisuus

12.3.2015

Elokuvia sensuroidaan yhä

kansiAmerikkalainen kauhuelokuva Found (2012) on saanut palkintoja mutta joutunut maailmalla myös sensuurin kouriin. Yhdys­valloissa elokuva on julkaistu DVD:llä leikkaamattomana, mutta Australiassa elokuva kiellettiin ensin kokonaan, ja vasta kolmannella yrittämällä — kaksi minuuttia lyhempänä — videolevitys lopulta sallittiin. Myös Isossa-Britanniassa DVD-julkaisua on lyhennetty vajaat kaksi minuuttia. Saman kohtalon lienee kokenut myös saksalainen DVD- ja blu-ray-julkaisu, joka ilmestyy ensi kuussa. (Sen sijaan itävaltalainen blu-ray on leikkaamaton.)

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan leikkaamatonta yhdysvaltalaista julkaisua (XLrator Media), joka ilmestyi viime elokuussa. Mahdollisesta suomalaisesta julkaisusta ei ole toistaiseksi tietoa.

Perhe on pahin

kansiScott Schirmerin ohjaustyö perustuu Todd Rigneyn romaaniin Found (2004), ja elokuva on voittanut lukuisia palkintoja eri kauhu­elokuva­juhlilla. Vaikka Found on tehty pienellä budjetilla, kyseessä on lahjakas ja omaleimainen teos, jonka väkevä kuvasto ja vakuuttava kerronta jäävät kummittelemaan katsojan mieleen. Pienen budjetin eksploitaatio­elokuvalla — Bad Taste — aloitti aikoinaan myös Peter Jackson.

Found-elokuvan vahvuutena ovat onnistunut dramaturginen rakenne sekä uudenlainen näkökulma sarjamurhaaja-aiheeseen ja slasher-genreen. Found tekee kunniaa 1970–1980-luvun hurmeisille lahtauselokuville, joista muutamat ovat nousseet myös yleiseen tietoisuuteen: Perjantai 13., Halloween, Evil Dead, Dawn of the Dead. Omintakeista on film noir -tyylisen kertojanäänen käyttäminen ja kliseisen pelottelun välttäminen — elokuva vaikuttaa enemmänkin perhe­draamalta, ja tapahtumat nähdään yksinomaan 12-vuotiaan päähenkilön näkö­kulmasta. Tässä elokuvassa on hiukan samaa tuntua kuin Rob Reinerin Viimeisessä kesässä (Stand by Me) ja Tim Hunterin Tuhon rannassa (River’s Edge), joissa ruumiista tulee nuorison kiinnostuksen kohde.

kuva kuva

Elokuvassa pojat katsovat kahta kauhuelokuvaa, ja niistä Headless sisältää äärimmäisen veristä ja sairaalloisen väkivaltaista kuvastoa. Erikoistehosteet ovat vaikuttavia ja karmeudessaan viihdyttäviä. Tekijät halusivat jäljitellä 1970-luvun yliampuvia verikekkereitä. Deep Dwellers puolestaan tuo mieleen 1950-luvun kumipukuiset hirviöt, jotka ovat kökköydessään melkoisen liikuttavia. Camp-vaikutelma osuu kuin räpylä silmään.

Nämä elokuvat havainnollistavat pornografian ja kauhun yhtäläisyyttä: kerronta­yritykset jäävät väistämättä kömpelöiksi, sillä katsoja odottaa kiihdyttäviä näkyjä mutta niitä on muodon vuoksi hiukan viivytettävä.

Pikkuveljen tarina

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Bloomingtonin kaupunkiin keskiluokkaiseen kotiin 1990-luvun alkupuolelle, tekijöiden nuoruuteen. Elokuvia katsotaan VHS-kaseteilta, eikä kodeissa ole vielä tietokoneita.

Päähenkilö Marty, 12, käy viidettä luokkaa, menestyy koulussa, tottelee aikuisia, rakastaa kauhuelokuvia ja piirtää sarjakuvia ainoan kaverinsa Davidin kanssa. Hän on mallioppilas, mutta koulussa häntä kiusataan, eivätkä vanhemmat tajua tilannetta kunnolla. Isoveli Steve, 18, käy jo töissä.

kuva kuva

Marty tietää, että kaikilla on salaisuuksia, joiden ei haluta paljastuvan: äiti säilyttää vanhoja rakkauskirjeitä, isällä on pornolehtiä piilotettuna autotalliin. Isoveljen salaisuus on kuitenkin hätkähdyttävin. Näin Marty kertoo siitä elokuvan alkaessa:

My brother keeps a human head in his closet. Every few days it’s a new head. Usually, they are black women. But one time he had a white man’s head there.

Veljelläni on komerossa ihmisen pää. Aina muutaman päivän välein siellä on uusi pää. Yleensä ne ovat mustaihoisia naisia. Mutta kerran siellä oli valkoisen miehen pää.

Isoveli on sarjamurhaaja, ja hän ottaa muistoksi uhriensa pään. Tilanne esitetään arkipäiväisesti ja realistisesti, ja koko tarina kerrotaan pikkuveljen näkökulmasta. Katsoja saa päätellä, että isoveli on mielisairas, ehkä skitsofreenikko, ja hän matkii sadistista murhaajaa, joka esiintyy elokuvassa Headless. Isoveli on aikoinaan varastanut videokasetin itselleen, ja kun Marty löytää sen, hän alkaa ymmärtää, miksi komerosta löytyy aina uusi ihmisen pää.

Lopulta Steve huomaa, että Marty on päässyt perille hänen murhatöistään. Marty pelkää, että isoveli tappaa seuraavaksi hänet, mutta tämä vakuuttaa, ettei hän voisi ikinä tehdä pikkuveljelleen pahaa.

Martyn elämäntilanne kärjistyy. Häntä solvataan ja mukiloidaan koulussa, ja lopulta hän vastaa haukkuihin nyrkein. Isoveljen vaikutus on vähintäänkin kyseenalaista: hän oli kehottanut pikkuveljeä pitämään puolensa ja lopulta tappaa pahimman kiusaajan, ja tämän pää löytyy komerosta. Martyn oma elämä on muuttunut kauhuelokuvaksi. Ohjaajan mukaan tässä on elokuvan traaginen käänne: Marty kääntyy väkivallan tielle, joka on jo vienyt isoveljen mennessään. Silti elokuvayleisö hurraa, kun Marty rökittää solvaajaansa.

kuva kuva

Perheen sisäiset jännitteet johtavat lopulta traagiseen huipentumaan. Vanhemmat kurittavat Martya, koska tämä oli lyönyt toisen perheen poikaa ja nöyryyttänyt äitiään kirkkoväen edessä, mutta isoveli puuttuu tilanteeseen ja nousee vanhempiaan vastaan. Steven hulluus purkautuu valloilleen ja hän murhaa vanhempansa seksuaalisen kiihkon vallassa. (Isossa-Britanniassa edellytettiin erityisesti murhaajan erektiota poistettavaksi elokuvasta.) Marty joutuu sidottuna ja kapuloituna kuuntelemaan, kuinka vanhempia kidutetaan ja päät hakataan irti. Näin hirvittävää kostoa ei Martykaan halunnut.

Viimeisessä otossa on aitoa elokuvallista suuruutta:

My mind wants to scream and kick and freak out, but I keep myself under control. If I loose it now, I might not come back for a long, long time. Stuff like this can really warp a person.

Sisimmässäni haluaisin huutaa ja potkia vauhkona, mutta minun täytyy hillitä itseni. Jos pimahdan nyt, en ehkä tokene pitkään, pitkään aikaan. Tällainen tilanne voi todellakin panna ihmisen sekaisin.

Kauhu astuu arkeen

Found tarkastelee kriittisesti yhdysvaltalaisen keskiluokan onttoa elämää, jossa perheenjäsenten vuorovaikutus on näennäistä. Murhat ovat tuollaisessa maailmassa jotain täysin etäistä — ne tulevat koteihin television ja sarjakuvien kautta, mutta todellisuuteen ne eivät kuulu. Tässä tarinassa murhat ja ruumiin­osat kuitenkin tunkeutuvat ihmisten arkeen. On kammottavaa, kun sepite muuttuu todellisuudeksi eikä niitä kyetä pitämään erillään. Makaaberia tarinassa on se, kuinka apaattisesti Marty suhtautuu ruumiisiin. Vertaus­kohdaksi voidaan mainita John Watersin satiiri Sarja­murhaaja­mutsi (Serial Mom), jossa pullan­tuoksuinen perheen­äiti murhaa ihmisiä jäämättä aluksi kiinni.

Elokuvasta käy ilmi, kuinka murhaaminen on tekijälleen äärimmäisen seksuaalista toimintaa. Pornografisessa kauhuelokuvassa Headless raiskataan naisen pää sen jälkeen kun se on leikattu irti ja silmät kaivettu ulos. Isoveli raiskaa ja murhaa alastomana ja kylpee uhriensa veressä. Viimeksi olen nähnyt jotain yhtä ahdistavaa David Jacobsonin tosipohjaisessa draamassa Dahmer. Jeffrey Dahmer (1960–1994) vietteli, kidutti, murhasi ja söi nuoria miehiä, ja erään uhrin päätä hän säilytti laatikossa.

kuva kuva

Onnistuneet pääroolit

Elokuvan pääroolissa nähdään nuori Gavin Brown. Hänen hahmonsa on herkkä, hiljainen ja alistuva poika, jolla on rikas sisäinen elämä. Toisaalta hänen elämän­tilanteensa on ainutlaatuinen, toisaalta hän joutuu etsimään paikkaansa kuten kuka tahansa kasvuikäinen nuori. Paremmin ei Martyn roolia voisi esittää. Koska tapahtumat esitetään hänen näkökulmastaan, hänen hahmonsa on elokuvassa kaiken aikaa läsnä, alakuloisena ja uskottavana.

Hyvää työtä tekevät myös Phyllis Munro äitinä ja Ethan Philbeck isoveljenä. Poikia on helppo pitää veljeksinä. Sen sijaan isää esittävä Louie Lawless lankeaa hienoiseen ylinäyttelemiseen. Elokuvan pieni budjetti on vaikuttanut eniten toimintakohtauksiin ja äänisuunnitteluun, ja niissä on hiukan liikaa rosoisuutta ja kömpelyyttäkin. Tappelu­kohtaukset eivät näytä täysin uskottavilta, ja elokuvan äänitys kuulostaa halvalta. Ääni­raitaa ei ole voitu luoda erikseen jälki­tuotannossa, vaan enimmäkseen on käytetty kuvaus­tilanteen ääntä, ja äänitasapaino, tilavaikutelma ja kaikuisuus ovat kaukana ihanteellisesta. Tarina ja Martyn hahmo ovat kuitenkin niin onnistuneita, että ne kääntävät huomion pois puutteista. Vivahteikas kuvaus ja leikkaus tukevat tarinaa, ja samaa voi todeta musiikkiraidasta.

Animoitu alkutekstijakso perustuu Martyn ja Davidin sarjakuvaan, jossa super­sankarit ”Bag Lunch” ja ”Roach Man” puhdistavat kaupunkia pikku­rikollisista.

kuva kuva

DVD:n laatu

XLratorin DVD on yksikerroslevy, ja kuvanlaatu on keskinkertainen. Elokuva on kuvattu digitaalisella järjestelmäkameralla. Tekstitys on tarjolla ainoastaan Closed Captioning -muodossa, jota eurooppalaiset televisiot eivät yleensä tue.

Mukana on kuitenkin kiinnostavaa lisämateriaalia:

  • ohjaaja Scott Schirmerin ja kirjailija Todd Rigneyn kommenttiraita
  • kauhuelokuva Headless kokonaisuudessaan (24:50)
  • kauhuelokuva Deep Dwellers kokonaisuudessaan (6:21)
  • teatteritraileri (2:15)

 

Found
Ohjaus Scott Schirmer (2012)
© 2014 XLrator Media
Yhdysvallat (DVD:n aluekoodi 1+RCE)
Kuva: 2,35:1 (anamorfinen NTSC)
Ääni: englanti Dolby Digital 2.0 stereo
Tekstitys: englanti kuulorajoitteisille (CC)
Kesto: 102:59
UPC 037117033904

 

Aiheesta muualla

 

ENGLISH ABSTRACT: Found by Scott Schirmer is an unusual horror film in which everything is seen from the viewpoint of the younger brother of a serial killer. Made with a shoestring budget, the movie shows great talent in directing and editing. The young actor Gavin Brown as the 12-year-old Marty carries the story from beginning to end. The movie contains some wildly bloody and disturbing scenes. The audio editing and some supporting actors are not fully professional, but there is great imagination to compensate for the weaker elements.

kuva kuva

From → Elokuva

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: