Siirry sisältöön

Etkös ole Allah parka aivan arka?

19.1.2015

Saako uskontoja arvostella satiirin keinoin?

Charlie HebdoKappalainen Kirsi Hämäläinen kirjoitti eilen Helsingin Sanomissa, että hänen mielestään pilkkaaminen ei ole sivistynyttä. Kappalaisella on tietenkin oma lehmä ojassa, koska hän itse on uskonnollisen yhteiskunnan pappi ja islamin pilkasta on vain lyhyt askel kristinuskon opin­kappaleiden pilkkaamiseen.

Ylimalkaan Hämäläinen vääristelee tilannetta ihmettelemällä: ”Onko viisasta saattaa ihmisiä naurunalaisiksi?” Charlie Hebdon uskonnollinen satiiri ei kohdistu tavallisiin ihmisiin vaan tiettyihin ajattelu­tapoihin ja asenteisiin, tarkemmin sanottuna fundamentalismiin, sekä vallan­käyttäjiin, joita on saatava arvostella.

Satiiri on tekevä teidät vapaiksi

Satiiri on täysin hyväksyttävä ase aina kun kohdataan valheita ja vallankäyttöä. Näistä on uskonnoissakin kysymys. Papit syöttävät ihmisille pienestä pitäen täysin mielikuvituksellisia kertomuksia, joita kukaan huolellinen ja järkevä ihminen ei voi ottaa täydestä. Papit koettavat ohjailla ja hallita ihmisten mielikuvia ja pitää heidät loitolla todellisuudesta vaikkapa luomalla viholliskuvia, aivan niin kuin Venäjän valtiollinen propagandakin pyrkii nykyään tekemään.

Satiiri pudottaa vallankäyttäjät maan pinnalle ja osoittaa, etteivät he olekaan niin mahtavia kuin esittävät olevansa. Satiiri puhkaisee heidän ideologiset valhekuplansa niin näyttävästi, että tavallinenkin yleisö sen ymmärtää ja oppii valhetta välttämään. Emme selviä elossa, jos emme pysyttele jalat tiiviisti maassa vaan elämme pää pilvissä ja astumme rotkoon.

Hämäläinen väittää satiirin haavoittavan ”myös monia, jotka eivät ole tehneet mitään väärää”. Jos satiiri jotakuta haavoittaa, se kuitenkin osoittaa, että hän on tehnyt jotakin väärin, esimerkiksi omaksunut kestämättömiä ajatus­rakennelmia, ja että hänen pitäisi tarkistaa maailmankuvaansa. Jos maailman­kuva perustuu valheisiin ja satuihin, siinä ei ole mitään puolustettavaa.

Asianomistaja vaikuttaa toimintakyvyttömältä

Hannu Salama 1965Uskovaiset ovat perin kärkkäitä ryhtymään monenlaisiin toimiin, kun jumalaa pilkataan. Käyttäytymisellään he osoittavat, etteivät he itsekään usko jumalan voivan oikeasti puuttua tilanteeseen. Pappien oli pakko ryhtyä saattamaan Hannu Salamaa oikeuteen, sillä jos he eivät olisi tehneet mitään ja jumalan­pilkkaaja Salama olisi jatkanut elämäänsä kuten ennenkin, olisivat ihmiset alkaneet vähitellen yleisesti ihmetellä, miksi jumala ei rankaise pilkkaajaansa, ja epäillä, tokko jumalaa sittenkään on olemassa. Muutkin olisivat rohkaistuneet kokeilemaan jumalan­pilkkaa — eikös mitään tapahdukaan?

Pappien täytyi operoida jumalan puolesta, ja näin he epäsuorasti osoittivat, etteivät he itsekään uskoneet jumalan olevan todella olemassa, vaan jumala tarvitsee aina ihmisen apua. Jumalat eivät ole muuta kuin vallanahneiden pappien käsinukkeja.

Kiihkoileva muslimi anastaa Allahin vallan

Kiihkomieliset muslimit ovat lähteneet suurin joukoin kaduille kiukuttelemaan Charlie Hebdon pilakuvien takia. Heiltä haluaisin kysyä: Ettekö itsekään usko, että Allah pystyisi rankaisemaan profeetan pilkkaajia? Ettekö ymmärrä, että ryhtyessänne riehumaan te itse pilkkaatte Allahia, kun yritätte ryhtyä käyttelemään hänen valtaansa?

Toisin kuin kappalainen Kirsi Hämäläinen tuntuu ajattelevan, nämä mielen­osoittajat eivät ole edes perehtyneet pilakuviin ja niiden väitteisiin. Tuskinpa he pystyisivät edes jäsentämään pilakuvin esitettyjä argumentteja. Sama nähtiin jo Saatanallisten säkeiden herättämissä mielenosoituksissa: oppimattomat ihmiset räyhäsivät kirjalle, jota eivät olleet edes lukeneet. Papit manipuloivat ja kiihottavat yksinkertaisia ihmisiä kaduille, käyttävät hyväkseen näiden herkkäuskoisuutta ja johdateltavuutta ja pelokkuutta, jonka itse ovat saarnoillaan luoneet.

Uskonnot kognitiivisesti haitallisia

Uskonnolliset ajatusjärjestelmät sisältävät runsaasti sepitteitä ja risti­riitaisuuksia. Niihin uskominen on kognitiivisesti työlästä: on uskottava moniin mahdottomiin asioihin yhtä aikaa. Sellainen ponnistelu haittaa ajattelua ja estää muodostamasta yleiskatsauksia. Siksi uskovainen ei myöskään kykene havaitsemaan oman ajattelunsa ja toimintansa ristiriitaisuuksia. Tässä suhteessa islam on erityisen turmiollista, sillä koko islam on niin selvästi Muhammadin sepitettä ja valhetta, että se on lähinnä turhauttavaa.

Syvällä sisimmässään muslimitkin tajunnevat, etteivät Muhammadin kertomukset voi olla alkuunkaan tosia, mutta ankaran uskonnollisessa yhteis­kunnassa he eivät uskalla soimata Muhammadia edes itsekseen. Siksi Muhammad-pilakuvat herättävät alku­kantaisissa islamilaisissa yhteiskunnissa niin suurta närkästystä: pilapiirtäjät esittävät moitteita, joita harras muslimi ei voi sallia edes itselleen mutta jotka hän silti jotenkin sisimmässään tuntee oikeutetuiksi. Kuitenkin hänen elämältään putoaisi pohja pois, jos islamia alettaisiin avoimesti kritisoida, koska hän käyttää valtavasti henkistä energiaa ahtaan, ristiriitaisen ajatusjärjestelmän ylläpitämiseen. Jos hän vapautuisi, hän hajoaisi aivan kokonaan eikä enää tietäisi mitä tehdä.

Siksi on parempi pysytellä uskonnon kireän korsetin suojissa: epävakaa, pelokas, manipuloitu ihminen pysyy psyykkisesti kasassa, vaikka ei pysty paljonkaan joustamaan.

 

ENGLISH ABSTRACT: Religions are cognitively malicious, as people have to believe in many impossible and contradictory things simultaneously. This prohibits critical attitude. Priests of all religions take advantage of this and manipulate ignorant and timid people from the early childhood on.

From → Kirjallisuus, Uskonto

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: